Pianon alkuperä ja toimintamekanismit
Piano on kosketinsoitin, joka on saanut alkunsa eräänlaisesta harpusta. 1709 Scipione Maffei kirjoitti artikkelin Bartolomeo Christoforon (1655-1732) tuottamista soittimista, jotka ovat jossain määrin nykyisen pianon kaltaisia. Nykyisen pianon katsotaan saaneen alkunsa tuosta vuodesta. Vähitellen muusikot luopuivat tuolloin vielä suositummasta cembalosta.
Pianon ääni saa alkunsa, kun soittimen vasarat iskeytyvät sisälle viritettyihin metallikieliin. Erotukseksi kalliimmasta lähisukulaisestaan flyygelistä on tavallista, pystymallista pianoa alettu kutsumaan pystypianoksi. Pystypianossa kielet ja vasarat ovat pystytasossa, flyygelissä taas vaakatasossa.
Pianossa on kolme pedaalia: kaikupedaali, hiljennyspedaali ja sostenutopedaali. Kaikupedaalia kutsutaan usein pelkäksi pedaaliksi. Sen tehtävä on alaspainettuna estää vaimentimia hiljentämästä värähteleviä kieliä. Kaikupedaali on oikeanpuoleisin kolmesta pedaalista.
Vasemmanpuoleinen pedaali on hiljennyspedaali. Sen tehtävä on vaimentaa vasaroiden iskuvoimaa, jolloin ääni on hiljaisempi. Iskuvoiman vaimennus tapahtuu siten, että hiljennyspedaalia painettaessa vasarat siirtyvät lähemmäksi kieliä. Lähempää iskettäessä vasaroissa ei ole niin paljon voimaa.
Sostenutopedaali löytyy ainoastaan laadukkaimmista pianosta. Sen tarkoitus on pitää koskettimet vapautettaessa alaspainettujen koskettimien vaimentimet irti kielistä. Yleensä sostenutopedaalin tilalla on harjoituspedaali, jonka tehtävä on pehmentää vasaroiden iskua laskemalla huopakaistale kielten päälle.
Oolsuhteista riippuen piano tulee virittää kerran tai kahdesti vuodessa. Piano kannattaa säilyttää kosteudeltaan tasaisissa oloissa, ei liian kosteassa mutta ei myöskään liian kuivassa paikassa. Pianoa tulee varjella liialta kuumuudelta ja auringonvalolta. Myös pöly on pianon koneistolle vahingoksi.