Näkökulmia organsaation analysointiin
Organisaatio on kone
Mekanistinen tulkinta lähtee siitä, että kaikki organisaatiot ovat olemassa jonkun tietyn asian saavuttamista varten. Tällainen organisaatio on rakenteeltaan hyvin byrokraattinen. Se on työkalu, joka suunnitellusti, rutinoidusti, tehokkaasti ja ennustettavasti tuottaa haluttua asiaa. Työnkuvaus on tarkkaa ja ihminen on vain korvattavissa oleva osa tuotantolaitteistoa. Organisaatio on suhteissaan ulkomaailmaan tarkkarajainen ja se muuntuu hyvin hitaasti ympäristön muuttuessa. Mekanistinen lähestyminen voi johtaa sisäiseen kilpailuun, apaattiseen ylpeydettömyyteen ja tehottomuuteen.
Organisaatio elää ja hengittää
Tästä näkökulmasta organisaatiota ajatellaan ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa olevana systeeminä. Tietyt olosuhteet johtavat tietynlaisten organisaatioiden olemassaoloon. Olosuhteiden muuttuessa organisaatio muuntautuu joustavasti. Organisaatiossa oleellisempaa on toimintojen soveltuvuus kuhunkin asiaan ja ympäristöön kuin niiden tarkka säädeltävyys. Organismina organisaation ajatellaan elävän omassa ekologisessa lokerossaan ja organisaatiopopulaatiossa sopivimmat jäävät henkiin. Resurssien rajallisuus säätelee organisaatioiden kasvua, kehitystä ja kuolemaa. Menestyksekkäitten innovaatioiden rooli muokkaa uusia organisaatiolajeja.
Organisaatiota pidetään aivoina
Aivot eivät perustu ketjutettuun toimintaan vaan hienosäädön lisääntymiseen – on parempi juosta kömpelösti kuin olla kokonaan liikkumatta. Miellettäessä organisaatiota aivoina, ajatellaan sen jokaisen osan hologrammin lailla toistavan itseään ja lukuisien ristikkäisten kytkentöjen avulla se säilyy toimintakykyisenä vaikka joku tai joitakin osia puuttuisikin. Organisaation sisäisen vuorovaikutusverkoston avulla yksittäisten osien / yksilöiden oppiminen laajenee koko organisaation oppimiseksi ja kokonaisorganisaatio voi kyetä selviytymään asioista jotka ylittävät sen osien suoriutumiskapasiteettien summan (synergiaa). Oppimisorientoituneessa organisaatiossa virheet nähdään mahdollisuutena oppia ja toimitaan avoimessa vuorovaikutuksessa uusia näkökulmia hakien.
Organisaatio voidaan ajatella omaleimaisena kulttuurina
Organisaatiot ovat yhteisön kehitysasteen mukaan vaihtelevia kulttuurisia ilmentymiä, joiden sisäinen kulttuuri muodostuu sosiaalisena vuorovaikutuksena. Organisaation osien alakulttuurit ja olemassa olevat vastakulttuurit vaikuttavat kokonaiskulttuurin muodostumiseen. Organisaation kulttuuriin sisältyy sääntöjä, mutta myös ymmärrys siitä, milloin säännöt eivät olekaan voimassa tai miten niitä sovelletaan. Kun organisaation kulttuuria pyritään analysoimaan, on tarpeen paljastaa hankalasti tunnistettavissa oleva todellisuuden rakentumisprosessi. Analysoimalla yrityskulttuuria löydetään symbolisia merkityksiä niin organisaation rakenteista, johtamistavoista, ryhmien toiminnasta kuin suhteista ulkomaailmaan.
Organisaatio koetaan poliittisena systeeminä
Organisaation toiminta vaihtelee sen mukaan millaisia poliittisia periaatteita niissä noudatetaan. Periaatteet ilmenevät vallan käytössä tai tavoissa ratkaista organisaatiossa yksilöiden ja organisaation välisten tai yksilöiden välisiä ristiriitoja. Moderneissa organisaatioissa pyritään samanaikaisesti sekä sisäiseen kilpailuun että yhteistyöhön ja tämä on omiaan edistämään konfliktien syntyä. Vallan avulla ratkaistaan poliittisissa systeemeissä eri intressien ristiriitoja ja kontrolloidaan omaa ympäristöä. Valtaa käytetään herkästi lisävallan haalimiseen ja silti usein ei tunnusteta, että valtaa omataan. Merkittävä organisaatiopoliittinen kysymys on se, kenen tavoitteita ja hyötyjä ajetaan.
Organisaatiota voidaan pitää eräänlaisena psyykkisenä vankilana
Ihmiset takertuvat illuusioihinsa ja näin organisaatioissa jäädään helposti suosittujen ajattelutapojen muodostamaan vankilaan. Organisaatioilla on alitajunta, joka vaikuttaa toimintaan ilman, että perimmäisiä syitä koskaan tiedostetaan. Ratkaisut voivat johtua kuolemattomuuden tai turvallisuuden tunteen tavoittelusta, kätketystä seksuaalisuudesta tai tunnistamattomien halujen ja motiivien seurauksena. Organisaatiossa esiintyvät sosiaaliset rakenteet ja organisaatiossa olevien yksilöiden tunteet saavat aikaan saavat organisaatiolle ominaisen ilmapiirin.
Organisaatio nähdään aktiivisena muuttujana
Perinteisen ajattelutavan mukaan muutos saa alkunsa ympäristöstä. Organisaatio voidaan kuitenkin nähdä itseään tuottavana systeeminä. Systeemin vuorovaikutus ympäristönsä kanssa on enemmänkin systeemin vuorovaikutusta itsensä kanssa. Muuntelun lähteenä on koko systeemissä oleva satunnaisvaihtelu. Muuttujana organisaatiot muovaavat itseään ja tietoisesti rakentavat kehityksen yhdessä ympäristön kanssa edulliseen suuntaan.