Sosiaalihistoria
Mitä sosiaalihistoria tutkii?
Sosiaalihistorian tutkimuskohteena ovat yhteiskunnan sosiaaliset ryhmät. Sosiaalihistoriaa lähinnä kiinnostaa sosiaalisten ryhmien suuruus, rakenne, asema, merkitys yhteiskunnassa ja sosiaalisten ryhmien keskinäiset suhteet ja niissä tapahtuneet muutokset. Sosiaalihistorian tutkimuskohde on lähes aina ryhmä tai joukko ihmisiä. Sosiaalihistorian tutkimuskohteena harvemmin on yksilö. Tutkimuksessa etsitään tutkittavan ryhmän erityispiirteet. Löydetyt piirteet tyypitetään ja niitä käytetään apuna kuvaamaan tutkittavaa ilmiötä, sen muuttumista ja vaikutusta esimerkiksi muihin sosiaalisiin ryhmiin.
Sosiaalihistoria on menneen yhteiskunnan sosiaalista tutkimista. Sille on tyypillistä pyrkiä tutkimuskohteensa kokonaisvaltaiseen esittämiseen. Lisäksi tutkimukselle on ominaista, teoreettisuus, yleistykset, rakenneanalyysi ja poikkitieteellisyys. Sosiaalihistorialla on läheiset kytkökset myös muihin tieteisiin, muun muassa sosiologiaan. Sosiaalihistoria on läheisessä suhteessa myös taloushistoriaan, sillä sen tutkimuskohteena ovat myös eri elinkeinoalojen ryhmät. Esimerkiksi Suomen historiassa on tutkittu kaskiviljelijöitä ja kaskiviljelyn vaikutusta suomalaisiin metsiin. Tutkimuskohde on sekä sosiaali- että taloushistoriallinen. Sosiaalihistorian tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia ja tilastollisia menetelmiä. Tilastoaines onkin usein sosiaalihistoriallisen tutkimuksen päälähde. Sosiaalihistoria on nuorimpia historiantutkimuksen aloja. Kiinnostus sosiaalihistoriaan virisi 1800-luvun Saksassa, josta se myöhemmin levisi Ranskaan, Iso-Britanniaan ja Pohjoismaihin. Nykyisessä historiantutkimuksessa sosiaalihistoria mielletään enemmänkin yhtenä lähestymistapana kuin historiantutkimuksen osa-alueena.