Mitä on imetyksen jälkeinen masennus?
Kun imetysaika päättyy, lievä tai suurempi haikeus täyttää useimman äidin mielen. Se kuuluu asiaan. Onhan imetys luonut ajan kuluessa äidin ja vauvan välille varsin vahvan siteen, joka nyt - lapsen luovuttua rintamaidosta - aivan kuin katkeaa. Joissakin tapauksissa tuo lievä tai hieman suurempi alakulo ja haikeus saa kuitenkin valtavat mittasuhteet ajan myötä ja muuttuu suorastaan masennuksen kaltaiseksi. Joskus imetyksen lopettamisesta saattaa olla jo hyvinkin aikaa ennen kuin masennusoireet vasta pyrkivät pintaan. Alakulon syövereissä onkin hyvä muistaa tarkastella aina lähiajan tapahtumia. Näin alakulon syyt voivat johtaa hyvinkin synnytyksen tai imetyksen jälkeisiin tapahtumiin.
Synnytyksen jälkeinen masennus on ollut suurennuslasin alla jo hyvän aikaa, mutta voiko imettämisen lopettamiseenkin liittyä todella masennusoireita? Tätä kysymystä on tarkasteltu huomattavasti vähemmän. Imetyksen jälkeistä masennusta on olemassa, tosin se lankeaa kuitenkin vain harvojen koettelemukseksi ja joskus äidin on vaikeaa tiedostaa mielialan aaltoilun johtuvan juuri imetysajasta johtuvaksi.
Kun imetysaika on ohitse, imettäneen äidin hormonitoiminta muuttuu ja etsii tavallista tasapainoaan raskausajan, synnytyksen ja lopulta myös imetysajan jälkeen. Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että hormonitoiminta on ollut jatkuvassa liikkeessä jo mahdollisesti useammankin vuoden kaikissa edellä mainituissa vaiheissa. Ei siis ole yllättävää, että kaiken viimein taas alkaessa vakiintua, mieliala saattaa poukkoilla euforiasta suoranaiseen epätoivoon ja kaikkeen siltä väliltä.
- Imettänyt äiti saattaa havaita kehossaan muutoksia imetysajan päätyttyä. Imetysaikana vielä komeasti pullistellut rintavarustus saattaakin nyt joillakin naisilla latistua, aivan kuin kyse olisi täysistä ilmapalloista, joista ilma karkaisi vähitellen taivaan tuuliin. Imettänyt äiti saattaa vierastaa kehonsa uusia piirteitä &8211; jälleen kerran &8211; muutoksiahan on tapahtunut jo runsain määrin raskausaikanakin. On kuitenkin selvää, että raskauden aikana tapahtuneet muutokset ja imetysjakso muuttavat muotoja. Sen selvempää asiaa ei olekaan. Äidin olisi vaan pyrittävä hyväksymään tosiasiat ja totuteltava uuteen kehoonsa ajan kanssa. Naiseus ei kuitenkaan ole kiinni pelkästään rintojen muodosta, olipa se sitten mitä hyvänsä.
Paha olo saattaa syntyä monen eri seikan seurauksena, ja monesti jo pelkästään asioista puhuminen jonkun läheisen ystävän kanssa ja asioiden purkaminen esimerkiksi omalle miehelle saattaa avata uusia näköaloja tilanteeseen. Naisesta saattaa tuntua, että hän on aivan yksin tilanteessa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Oman kehonkin hormonit tappelevat vastaan ja epäluulot nakertavat sisintä.
Naisella voi olla harhaluuloja, joiden mukaan hän pelkää esimerkiksi oman miehensä näkevän naisen muuttuneen kehon negatiivisessa valossa. Asia on hyvin harvoin kuitenkaan näin. Kun asiat puhutaan halki, nainen saattaakin huomata olleensa vain ja ainoastaan kuvitelmiensa vallassa. Parisuhdeongelmat ja lapsiperhe-elämän myötä auennut uudenlainen elämänvaihe ovat saattaneet asettaa viime aikoina paineita, jotka ovat patoutuneet pinnan alle ja alkavat nyt oireilla. Naisen oma itsetunto voi olla tässä vaiheessa pohjalukemissa.
Itse asiassa masennus ja alakulo imetyksen jälkeisessä vaiheessa ovat aina monien asioiden yhteissumma. Äitiys vaatii valtavasti ponnisteluja, joten joskus äiti voi havaita imetyksen juuri päätyttyä olevansakin aivan lopussa ja uupunut. Hän on ehkä asettanut imetykselle valtavasti paineita ja saattanut imetyksen loppuun tavoitteidensa mukaisesti. Vihdoin imetyksen loputtua hän saattaa kokea suunnatonta tyhjyyttä ja tarpeettomuuttakin. Onhan yksi hyvin keskeinen vaihe lapsen vauva-ajassa ohitettu.
- Äidin pitäisi olla kuitenkin tyytyväinen siitä, että asiat on hoidettu niin hyvin kuin mahdollista ja ottaa uudet haasteet vastaan. Imetyshän on kuitenkin vain yksi &8211; vaikkakin tärkeä &8211; osa lapsen elämän alkuvaiheissa. Ehkäpä äidin elämästä puuttuukin juuri oma aika ja ne omat pienet jutut, joilla elämään saadaan muutakin sisältöä kuin lapsenhoito. Joskus pelkästään lapsikeskeinen elämä, joka on vienyt äidin mukanaan, saattaa aiheuttaa sen, että äiti ei ole edes muistanut kaipaavansa omaa tilaa ja aikaa &8211; vaikka loppujen lopuksi niitä tarvitseekin jokainen, edes jossakin määrin.