Mikä on borrelioosi?
Lymen borrelioosi (yleisnimitykseltään yksinkertaisesti borrelioosi) on Euroopan ja Pohjois-Amerikan yleisin puutiaisten eli punkkien sekä myös joidenkin hyönteisten levittämä, yhä varsin ongelmallinen, borreliabakteerin aiheuttama infektiosairaus. Kuitenkin miltei kaikkialla maailmassa sairautta voidaan tavata, sukupuolesta ja iästä riippumatta. Koko nimensä sairaus sai yhdysvaltalaisen Lymen kaupungin mukaan 1970-luvulla, mutta on kuitenkin huomattavasti vanhempi kuin nykyinen nimi. Raportteja siitä on jo 1800-luvun lopulta lähtien.
Bakteerin tiedetään siirtyvän elimistöön ainakin punkin tai hyönteisen pureman/piston välityksellä. Punkeissa bakteerin arvioitu esiintyminen on alueellisesti 5 – 50 %. Hyönteisistä bakteeria on löydetty ainakin esimerkiksi hyttysistä, paarmoista ja kirpuista, eli monista suomalaiselle tutuista kesän kiusaajista. Peräti noin kolmen tuhannen ihmisen arvioidaan sairastuvan borrelioosiin vuosittain Suomessa. Tautitapauksien määrä on sangen epäselvä, koska niistä raportoidaan vain murto-osa, useiden arvioiden perusteella korkeintaan noin kuudesosa.
Oireita
Borrelioosin oireet ja niiden vaikeus vaihtelevat melkoisesti. Borreliabakteeri aiheuttaa joillekin ihmisille ainoastaan varsin lieviä oireita taudin alkuvaiheessa, toisille puolestaan huomattavasti vakavampia. Käytännössä oireet voivat esiintyä missä päin ihmiskehoa tahansa. Useimmiten kokonaan kivuttomat ihomuutokset pureman tai piston ympärille ilmaantuvat vasta keskimäärin viikon kuluttua ja saattavat olla näkyvissä kuukausia.
Taudin edetessä oireita voi olla ”lähes mitä tahansa”: esim. kehon eri puolilla tuntuvaa kipua, väsymystä, epänormaalia painonvaihtelua, rauhasturvotusta, eriasteista lämmönnousua, päänsärkyä tai kurkkukipua; infektioita mm. poskionteloissa, silmissä, virtsarakossa, munuaisissa, eturauhasessa tai kiveksissä; selittämätöntä hiusten lähtöä, lihasten nykimistä, pistelyä eri puolilla kasvoja tai toispuoleinen kasvohalvaus, jäykkyyttä/kipeyttä niskassa tai leuoissa, näköaistin sumentumista tai valonarkuutta, liikkuvien täplien tai valonvälähdyksien näkemistä, kahtena näkemistä; silmäkipuja: esim. silmähermon tai silmän eri kalvojen tulehduksia, silmäkuopan luukalvon turvotusta; kuuloaistin ongelmia: esim. alentunutta kuuloa toisessa tai molemmissa korvissa, korvakipuja, korvien surinaa, soimista tai tinnitusta; pahoinvointia, ripulia, ummetusta, oksentelua, vatsakipuja, nivelkipuja, turvotuksia ja jäykkyyttä (esim. nk. ”jäätynyt olkapää”); pahimmissa tapauksissa hengenahdistusta, rinta- tai kylkikipuja, yöhikoilua, vilunväristyksiä, sydämen tykytystä tai jopa sydänkatkos. Toisin sanoen kaikkein pahimmassa tapauksessa borrelioosi voi johtaa kuolemaan.
Erityisesti keskushermostoon borreliabakteeri voi onnistua siirtymään veren mukana erittäin nopeasti. Tämän seurauksena yleisimmät oireet saattavat olla jo edellä mainitun päänsäryn lisäksi mm. huimaus, vapina, paineen tunne päässä, tasapainohäiriöt, puutuminen ja pistely raajoissa, kävelyhäiriöt ja pahimmissa tapauksissa halvaus, häiriöt ajatuksenkulussa ja muistissa, puhehäiriöt, mielialan vaihtelu, levottomuus, masennus sekä erittäin epänormaali väsymys. Borrelioosin yhteydessä on havaittu myös seksuaalista haluttomuutta ja naisilla epänormaaleja kuukautisia tai niihin liittyviä kipuja, miehillä kipua kiveksissä tai eturauhasessa.
Diagnoosi
Borrelioosin toteaminen on ollut vaikeaa, sillä ei ole ollut käytössä 100 % luotettavaa menetelmää, jolla sairaus voidaan pois sulkea. Vallitsevimmin käytössä on nk. ELISA-testi, joka pohjautuu vasta-ainemäärityksiin. Se ei siten ole kykenevä täysin ehdottomasti osoittamaan borreliabakteerin olemassaoloa elimistössä. Myös merkittävä syy borrelioosin toteamisen vaikeuteen ja hoitoon on sen mahdollinen toteaminen vasta vuosien kuluttua infektiosta. Tällöin potilaalla on usein jo uusia infektioita tai sairaus on saattanut muuttua jopa krooniseksi. Myös taudin sijainti elimistössä (lähes missä tahansa yksittäisessä tai useammassa elimessä) hankaloittaa diagnosointia.
Näiden ongelmien seurauksena valtaosa kauemmin sairastaneista saattaa joutua tutkimuksista toiseen turhan kauan erilaisten diagnoosien sekoitettua taudinkuvan. Borrelioosipotilaan monet oireet voivat olla samankaltaisia mm. MS-, ALS- tai LED-tautia, Parkinsonin tai Crohnin tautia, tai fibromyalgiaa, kroonista väsymysoireyhtymää, nivelreumaa tai ärtynyttä paksusuolta sairastavien potilaiden kanssa.
Hoito ja parantuminen
Borrelioosin ensisijainen hoito on antibioottikuuri. EU:n borrelioosin hoitosuositus suosittelee käyttämään antibiootteja, sairauden vaiheesta ja antibiootista riippuen viikosta neljään viikkoon. Hoidossa saadaan taudin luonteesta johtuen sitä parempi tulos, mitä aikaisemmassa vaiheessa se päästään aloittamaan. Joidenkin tutkijoiden mielestä bakteerin täydellinen poistaminen elimistöstä ei ole mahdollista - varsinkaan sen levittyä pidemmälle – vaan antibiooteilla pyrittäisiin ainoastaan kontrolloimaan bakteerin kasvua. Näin ollen se saattaa aktivoitua uudelleen milloin tahansa myöhemmässä elämässä. Luonnollisesti myös lisäinfektioiden määrä vaikeuttaa parantumista.
Lisäksi toistuvat puremat ja mahdollinen kroonistuminen borrelioosille heikentävät kehon vastustuskykyä taudinaiheuttajille entisestään. Kaiken edellä olevan huomioon ottaen ja bakteeria kantavien hyönteisten (ennen kaikkea puutiaisten) yleisyyttä korostaen kyseiset hyönteiset eivät ole harmittomia otuksia, vaan ne ja varsinkaan niiden puremat ei ole syytä jättää huomiotta.