Basedowin eli Gravesin tauti

Mikä on Basedowin tauti?

Basedowin taudilla on monia eri nimityksiä: Gravesin tauti, kilpirauhasen ylitoimintatauti, hypertyreoosi, tyreotoksikoosi. Se on itse asiassa vain eräs tyreotoksikoosin muoto. Nimensä tauti on saanut sen ensimmäisten kuvaajien, 1700-luvun lopulla syntyneiden ja 1800-luvun alkupuolella uransa tehneiden saksalaisen lääkäri Karl von Basedowin ja irlantilaisen lääkäri Robert James Gravesin mukaan. Yksi Basedowin taudin syistä on kilpirauhasen liikatoiminta, joka on melko yleistä ja sitä on todettu 1-2 %:lla väestöstä.

Oireet

Basedowin taudin oireita ovat mm. kilpirauhasen suureneminen eli struuma, potilaan tuijottava katse, pullistuneet silmät (eksoftalmia), muut silmäoireet, korkea pulssi ja aineenvaihdunnan vilkastuminen. Kilpirauhanen sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella. Sen liikatoiminta on vain yksi Basedowin taudin merkittävimmistä oireista. Liikatoiminta puolestaan aiheuttaa mm. hengenahdistusta, väsymystä, lihasheikkoutta, hikoilua, hermostuneisuutta, ruokahalun lisääntymistä, laihtumista ja ripulia. Liikatoiminnasta kärsivällä on yleensä aina kuuma, eikä hän siedä lämmintä, vaikkapa saunaa tai auringonpaistetta. Joskus lääkeaineet kuten amiodaroni, lithium tai jodipitoiset röntgenkuvauksissa käytettävät varjoaineet voivat aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa ja sitä kautta Basedowin tautia.

Diagnoosi

Liikatoiminnassa kilpirauhashormonit tyroksiini ja trijodityroniini ovat lisääntyneet veressä aivolisäkkeen TSH-hormonin (tyreotropiinin) vähäisyyden seurauksena, mikä voidaan todeta verikokeessa. TSH-hormonin pitoisuus veressä on liikakasvun aikana miltei olematon.

Hoito

Kilpirauhasen liikatoimintaa voi hoitaa kolmella eri tavalla: sitä varten suunnitellulla lääkehoidolla, radiojodilla tai leikkauksella. Hoitomuodon valinnassa keskeisenä tekijänä ovat kilpirauhasen koko ja rakenne, potilaan ikä, oireet ja hänen muut sairautensa. Yleensä pelkän lääkehoidon ollessa kyseessä hoito kestää 1-2 vuotta, mutta siitä huolimatta liikatoiminta uusiutuu noin joka toisella potilaista. Leikkauksessa puolestaan kilpirauhanen yleensä poistetaan lähes kokonaan ja sen seurauksena saattaa kehittyä vastakohtaisesti vajaatoimintaa.