- Kun lapsi täyttää noin 10 vuotta, vanhemmat saattavat havaita, että lasten ruokavaliossa alkaa vaikuttaa yllättävän usein se, millainen ruokavalio lapsen ystävillä on. Jos lapsen paras ystävä ei pidä esimerkiksi kalaruuista, saattaa lapsi, joka on aikaisemmin syönyt kalaa hyvinkin, ryhtyä nyt välttelemään kalan syömistä. Vanhempien esimerkki on ollut aikaisemmin ratkaisevassa osassa lapsen ruokailutottumuksissa ja &8211;tavoissa, mutta noin 10-12-vuoden paikkeilla, eli juuri murrosiän alkuvaiheessa vanhempien esimerkki ei tunnukaan olevan enää se vahvin ja ainoa. Perunalastut, jäätelöt, karamellit, limsa, ranskalaiset perunat, hampurilaiset ja pullat sekä keksit tuntuvat löytävän tiensä nuoren ruokavalioon kuin itsestään. Itse asiassa taustalla vaikuttaa kuitenkin halu olla samanlainen kuin kaikki muutkin lapsen kaveripiirissä, jopa ruuan suhteen. Vanhempien mielen voi vallata epätoivo, kun lapsi äkkiä hylkääkin terveellisen kotiruuan ja vaihtaa sen esimerkiksi rasvaiseen pikaruokaan.
Mitä vanhemmat voivat sitten tehdä, jotta heidän pieni nuoruuden kynnyksellä oleva tyttönsä tai poikansa pysyisi kuitenkin hyvässä ruokavaliossa kiinni eikä luisuisi kokonaan rasvaisten ja makeiden ja niin epäterveellisten herkkujen pauloihin? Terveellistä ja monipuolista kotiruokaa on syytä tarjoilla säännöllisesti kaikesta huolimatta. Ruokailujen takia on turha kylvää riidansiementä, mutta asiat voi toki ottaa puheeksi, kunhan ne otetaan esiin asiallisella ja myötämielisellä tavalla. Kasvisten, juuresten ja hedelmien hyvät terveysvaikutukset on syytä tuoda esiin vakuuttavasti. Jos hyvän täysipainoisen ruokavalion sanotaan parantavan lapsen urheilusuorituksia, pidentävän hänen elinikäänsä ja pitävän hänet terveiden kirjoissa paljon paremmin, on varsin paljon mahdollista, että sanat saavat vastakaikua ja ne menevät myös perille nuoren maailmaan.
- Vanhemmat voivat omilla ruokailutavoillaan ja esimerkillään vaikuttaa edelleen nuoren ruokailutapoihin positiivisesti siitä huolimatta, että nuori kävisikin lävitse lyhyen kapinointijakson, jonka aikana hän esimerkiksi haluaisi hyllyttää kaikki kasvikset pois ruokalautaseltaan. Nuoren liiallinen kielteleminen ja vaikkapa epäterveellisistä ruuista kovaan ääneen &8221;saarnaaminen&8221; johtaa usein vain huonompaan suuntaan. Vanhemmat yrittävät ehkä päästä näin tuloksiin, mutta tulokset ovat useimmiten vain päinvastaisia kuin he ovat odottaneet. Joskus vanhemmista voi tuntua hyvinkin siltä, kuin he antaisivat nuoren päättää kaikista syömisistään itse, kun kerran kieltäminenkin saa vaan entistä turmiollisempaa käytöstä aikaan.
On kuitenkin paljon viisaampaa pyrkiä eroon riitatilanteista aterioiden aikana, antaa nuorelle vaikkapa enemmän vapautta ja vähemmän hyvästä ruuasta luennoimista, kunhan sopu säilyy. Omalla esimerkillään vanhemmat voivat joka tapauksessa näyttää, kuinka kuuluu syödä ja valmistaa jatkuvasti ateria-aikoina monipuolista kotiruokaa, vaikka nuori välillä esittäisikin sen suhteen jyrkkää arvostelua ja epäilyksiä. Kapinointia esiintyy nuoruusiässä monessakin asiassa, eikä ruokailuun liittyvät asiat tee varmasti siinä suhteessa poikkeusta.
- On kuitenkin syytä muistaa, että nuoren kapinavaihekin päättyy ajallaan ja jos asioista ei ole huudettu kovaan ääneen ja suuren hartauden vallassa pitkin viikkoja, on paljon mahdollista, että nuori säilyttää hyvät lapsuudessaan omaksumansa ruokailutottumuksensa ja palaa pian normaaliin ruokalistaansa vähin äänin. Irtiotot on otettu ja kokeilut kokeiltu, mutta järki voittaa sittenkin! Jos asiat on nostettu tapetille useaan kertaan ja suuresti &8211; joskus riitaisastikin - huutaen, voi kapinavaihe jäädä kytemään yllättävänkin pitkäksi aikaa, joten vanhempien on syytä pitää tämä mielessään, kun nuori seuraavan kerran istahtaa ruokapöytään, työntää parsakaalit sivuun ja lausahtaa: kasviksiin en kyllä koske!