Mitä tarkoittaa looginen positivismi?
Looginen positivismi juontaa juurensa Auguste Comten vuonna 1830 esittämään väitteeseen, jonka mukaan maailman olemassaoloa tai sen luonnontieteellistä tai yhteiskunnallista olemusta ei voi selittää teologian tai metafysiikan avulla. Luonnon tai yhteiskunnan tutkimuksen tulee perustua havaittaviin ilmiöihin ja todistettaviin asiaintiloihin: tätä ajatustapaa Comte nimitti ”positivismiksi”.Loogisen positivismin keskeisiin hahmoihin kuuluu fyysikko Ernst Mach , joka halusi osoittaa, että tiede perustuu pelkästään aistihavaintoihin. Tämä merkitsi ensinnäkin, että jokainen maailmaa koskeva väite tuli voida todistaa aistihavainnon avulla (verifioitavuus) ja luonnolliset kohteet tulee päätellä loogisesti aistihavainnoista (fenomenonalismin perusidea). 1920-luvulla loogisen positivismin kannattajat muodostivat nk. ”Wienin piirin”. Loogiseksi positivismiksi liikettä alettiin kutsua vuonna 1931. Piirin johtohahmona oli Moritz Schlick , koulutukseltaan hänkin fyysikko.
Ludvig Wittgenstein , jonka Tractatus oli loogisen positivismin tärkeimpiä teoksia, formuloi ensimmäisenä ns. verifikaatioperiaatteen, jonka mukaan ”lauseen merkitys on sen verifioitavuuden menetelmä”. Eli jos lausetta ei voida empiirisin keinoin osoittaa todeksi, voidaan sanoa, että kyseinen lause ei merkitse mitään. Vain luonnontieteen todet lauseet olivat loogisten positivistien mielestä merkityksellisiä lauseita. Yhdysvaltoihin loogisen positivismin vei Rudolf Carnap. Englannissa taas A.J. Ayer julkaisi vuonna 1936 teoksen Language, Truth and Logic , josta tuli hyvin keskeinen loogiselle positivismille. Ayerin mukaan on kahdenlaisia aitoja väitteitä: 1) matemaattiset ja loogiset a priori väitteet eli analyyttiset totuudet sekä 2) tosiasialliset väitteet eli empiiriset hypoteesit. Väitteet, jotka eivät kuulu kumpaankaan ryhmään, ovat metafyysisiä eli merkityksettömiä.Loogisen positivismin merkitys tieteen filosofisena suuntauksena väheni kun kävi ilmi, että sekä verifioitavuusteesiin että aistihavaintoihin perustuvat totuuskriteerit ovat liian tiukat: ne tekevät mahdottomaksi myös tieteen tekemisen eli mielekkäiden lauseiden esittäminen tieteessä käy kriteerejä noudattamalla mahdottomaksi. Tieteessäkin täytyy voida keskustella havainnoista riippumattomista asioista: esimerkiksi mustien aukkojen ominaisuuksia ei ole suoraan havainnoitu. Loogisen positivismin myöhempi nimitys oli looginen empirismi ja sen kannattajat pääosin sulautuivat osaksi analyyttisen filosofian traditiota.
Lisätietoja: http://en.wikipedia.org/wiki/Logical_positivism