Secale cereale
Ruista on kauan pidetty uutena tulokkaana ruoka-aineiden joukossa, sillä vanhimmat löydöt osoittivat sitä viljellyn noin vuonna 1000 eKr. Uudempien tutkimusten mukaan ruis on kuitenkin vielä vehnääkin vanhempi viljelykasvi. Vaikka rukiin viljelyä oli lähi-idässä harjoitettu jo kauan, levisi se ympäri Eurooppaa vasta Rooman valtakunnan kaudella. Suurimman suosion ruis saavutti Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa, ja nykyaikaan asti tilanne on pysynyt samana. Maailmanlaajuisesti rukiin kulutus on laskussa ja sitä käytetään pääasiassa eläinten ruokintaan.
Rukiista valmistetaan hiutaleita, jauhoja ja leseitä. Paitsi leivän valmistukseen, ruisjauhot sopivat myös piparkakkuihin sekä tiettyihin muihin leivonnaisiin. Rukiinjyviä käytetään viskin ja eräitten muiden alkoholijuomien valmistukseen.
Rukiilla arvellaan olevan toistaiseksi vielä tarkemmin tuntemattomia, terveydelle edullisia vaikutuksia. Sen kuiduista on apua sydän- ja verisuonitautien sekä tiettyjen syöpätyyppien ennaltaehkäisyssä.
Ruis on erinomainen hivenaineiden lähde. Se sisältää runsaasti mm. magnesiumia, tiamiinia, sinkkiä ja fosforia.