Mitä tarkoittaa ontologinen monismi?
Ontologinen monismi on ajatussuunta, jonka mukaan kaikki oleva tai todellisuus koostuu vain yhdentyyppisestä aineesta. Perimmäisiä olomuotoja (substansseja) ei monismin mukaan ole kuin yksi. Tämä substanssi voi olla joko ainetta tai henkeä.
Yksi filosofian historian tunnetuimmista monisteista oli Baruch Spinoza (1631-1677). Spinoza ajatteli, että sielu ja ruumis olivat yhtä ja samaa substanssia. Molemmat, ruumis ja sielu, olivat saman asian eri puolia. Spinozalle ruumis ja sielu olivat Jumalan eri ominaisuuksien ilmenemiä (attribuutteja). Tämä ajatus on käsitettävissä Spinozan erikoisen metafysiikan kautta. Spinozalle Jumala oli kaikki. Kaikki mitä havaitsemme ympärillämme, luonto, ihmiset, maailma ja kaikki näiden ominaisuudet olivat osa Jumalaa. Koska kaikki oli osa Jumalaa, kaikki tapahtui ennalta määrätysti ja oli yhtä.
Monismin liittyy kiinteästi myös ns. Mind-Body (ruumis-sielu) ongelmaan. Jos on olemassa kaksi eri substanssia (ruumis ja tietoisuus), kuten dualismi olettaa, miten nämä kaksi eri substanssia voivat olla yhteydessä toisiinsa, sillä nehän ovat määritelmän mukaisesti erillisiä. Materialistinen monismi tarjoaa tähän vastauksen. Koska kaikki olevainen kostuu vain materiasta, niin mitään ongelmaa ei edes ole olemassa. Tässä ajattelussa tietoisuuden voidaan ajatella olevan aivojen ominaisuus tai nousevan (emergoituvan) aivoista. Materialistiseen monismiin liittyy kuitenkin vielä nykypäivänäkin ongelmia. Se on kuitenkin kannatetuin vaihtoehto tutkijoiden keskuudessa Mind-Body ongelmaan.
Ontologisen monismin lisäksi on olemassa myös muita monismin lajeja. Metodologisen monismin mukaan on vain yksi tapa hankkia pätevää tietoa, voidaan ajatella esimerkiksi, että tämä tapa on empiirinen luonnon havainnointi. Monoteismi on myös monismin laji, jonka mukaan on olemassa vain yksi Jumala.