Tuhansien vuosien takainen viljelytuote

Saksanpähkinää on viljelty Aasiassa jo tuhansien vuosien ajan. Se saapui Eurooppaan runsaat 3000 vuotta sitten ja antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset arvostivat sitä suuresti. Saksanpähkinäpuista on olemassa useita lajeja, joista yleisin lienee saksanjalopähkinä (Juglans regia), suurikokoinen ja koristeellinen puu, joka voi parhaimmillaan elää jopa 400 vuoden ajan.

Saksanpähkinöitä syödään sellaisenaan ja esim. juustotarjottimella sekä salaateissa. Rouhittuina ja jauhettuina niitä voidaan käyttää useiden eri jälkiruokien ja leivonnaisten valmistukseen. Saksanpähkinän koristeellinen muoto tekee siitä suositun koristeen leivoksille ja täytekakuille. Jauhettuna se soveltuu myös kastikkeiden maustamiseen.

Saksanpähkinöistä valmistetaan myös voimakkaahkon makuista öljyä, joka sopii etenkin salaatinkastikkeiden valmistukseen.

Saksanpähkinä on todellista terveysruokaa. Sen sisältämät rasvahapot ovat pääasiallisesti (86%) tyydyttymättömiä ja niiden joukossa on terveydelle edullisia omega-rasvahappoja. Saksanpähkinä on erinomainen kuparin, kaliumin, B6-vitamiinin, folasiinin ja tiamiinin lähde ja se sisältää lisäksi mm. fosforia, rautaa, niasiinia ja riboflaviinia. Saksanpähkinän on perinteisesti arveltu parantavan päänsärkyä ja helpottavan ruuansulatusta.

Saksanpähkinät tulee säilyttää suojassa lämmöltä, valolta ja kosteudelta. Runsaan rasvapitoisuuden takia ne härskiintyvät helposti.