Mikä virusarteriitti on ja miten se leviää?

Virusarteriitti on tarttuva virussairaus ja sitä esiintyy kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Virusarteriittiin on olemassa rokote, mutta Suomessa se ei ole käytössä. Rokottamisen seurauksena hevosen elimistöön syntyy samanlaisia vasta-aineita kuin taudin sairastaneella ja näiden vasta-aineiden löytyminen voi estää hevosen viennin tiettyihin maihin. Virusarteriitin sairastaneet oriit voivat myös erittää arteriittivirusta spermassaan. Tällaista spermaa ei saa kuljettaa toisiin EU-maihin, mutta Suomessa sitä saadaan käyttää siemennyksiin sillä edellytyksellä, että asiasta kerrotaan tamman omistajalle. Virusta sisältävän sperman käytön riskinä on tamman sairastuminen virusarteriittiin silloin, kun tammalla itsellään ei ole virusvasta-aineita.

Yleisesti virus leviää pisaratartuntana hengitysteiden välityksellä. Sairastuneiden hevosten kaikissa eritteissä on virusta, joten esimerkiksi karsinan kuivikkeissa oleva virtsakin voi olla tartunnan lähde. Virukset eivät yleisesti ottaen elä yhtä hyvin isäntäeläimen ulkopuolella kuin bakteerit, mutta toisaalta bakteereja huomattavasti pienempinä ne lentävät ilman mukana huomattavasti kauemmas kuin bakteerit.

Mistä virusarteriitin tunnistaa?

Suurin osa sairastuneista hevosista oireilee lievästi. Erityisesti paljon matkustavat ravihevoset ovat usein lieväoireisia. Niillä voidaan havaita vähäistä lämmönnousua, jalkojen turvottelua ja lievää ruokahaluttomuutta, mutta oireet eivät juuri herätä huomioita. Epidemia voi kuitenkin puhjeta rajuin oirein ja sairastuttaa lähes kaikki tallin hevoset, jos aiempaa vastustuskykyä ei ole.

Oireiden kuva on hyvin moninainen. Yleensä hevoselle nousee ensin jopa yli 41 asteen kuume. Sieraimet ja silmät vuotavat ja silmien sidekalvot tulehtuvat ja turpoavat sekä muuttuvat punaisiksi. Koska virus tulehduttaa pienten valtimoiden seinät, alkavat ne läpäistä nestettä ja hevosen vatsanalus, jalat ja pään alaosa turpoavat voimakkaasti. Hevosen ihoon tulee muhkuraista ihottumaa. Oireet voivat kestää muutamia päiviä tai jopa kaksikin viikkoa.

Miten hevosta hoidetaan sairauden aikana?

Korkean kuumeen aikana on syytä antaa kuumetta alentavaa kipulääkettä, jotta hevonen saadaan juomaan riittävästi. Lepo on tärkeää ja karkeasti voidaankin sanoa, että jokaista kuumepäivää kohden hevosen sairasloman tulee pidentyä parilla kolmella päivällä. Muutamien päivien kuluttua sairastumisesta, eli yleensä turvotusten ilmestymisen jälkeen, on hevonen syytä laittaa sulfakuurille sekundääri-infektioiden välttämiseksi.

Aikuiselle hevoselle virusarteriitti ei ole yleensä kohtalokas, mutta tamman sairastuessa aivan tiineyden lopulla varsa voi syntyä sairaana sekä menehtyä. Pikkuvarsoille tauti voi myös olla kohtalokas. Virusarteriitti saattaai myös aiheuttaa tammoilla luomista, mutta Suomessa luomisia ei ole raportoitu.

Virusarteriitin sairastamisen jälkeen on hevoselle annettava riittävästi toipumisaikaa. Kilpahevoset pääsevät palaamaan valmennukseen yleensä noin 4-5 viikon päästä sairastumisesta.

Mikä virusarteriitti on ja miten se leviää?

Virusarteriitti on tarttuva virussairaus ja sitä esiintyy kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Virusarteriittiin on olemassa rokote, mutta Suomessa se ei ole käytössä. Rokottamisen seurauksena hevosen elimistöön syntyy samanlaisia vasta-aineita kuin taudin sairastaneella ja näiden vasta-aineiden löytyminen voi estää hevosen viennin tiettyihin maihin. Virusarteriitin sairastaneet oriit voivat myös erittää arteriittivirusta spermassaan. Tällaista spermaa ei saa kuljettaa toisiin EU-maihin, mutta Suomessa sitä saadaan käyttää siemennyksiin sillä edellytyksellä, että asiasta kerrotaan tamman omistajalle. Virusta sisältävän sperman käytön riskinä on tamman sairastuminen virusarteriittiin silloin, kun tammalla itsellään ei ole virusvasta-aineita.

Yleisesti virus leviää pisaratartuntana hengitysteiden välityksellä. Sairastuneiden hevosten kaikissa eritteissä on virusta, joten esimerkiksi karsinan kuivikkeissa oleva virtsakin voi olla tartunnan lähde. Virukset eivät yleisesti ottaen elä yhtä hyvin isäntäeläimen ulkopuolella kuin bakteerit, mutta toisaalta bakteereja huomattavasti pienempinä ne lentävät ilman mukana huomattavasti kauemmas kuin bakteerit.

Mistä virusarteriitin tunnistaa?

Suurin osa sairastuneista hevosista oireilee lievästi. Erityisesti paljon matkustavat ravihevoset ovat usein lieväoireisia. Niillä voidaan havaita vähäistä lämmönnousua, jalkojen turvottelua ja lievää ruokahaluttomuutta, mutta oireet eivät juuri herätä huomioita. Epidemia voi kuitenkin puhjeta rajuin oirein ja sairastuttaa lähes kaikki tallin hevoset, jos aiempaa vastustuskykyä ei ole.

Oireiden kuva on hyvin moninainen. Yleensä hevoselle nousee ensin jopa yli 41 asteen kuume. Sieraimet ja silmät vuotavat ja silmien sidekalvot tulehtuvat ja turpavat sekä muuttuvat punaisiksi. Koska virus tulehduttaa pienten valtimoiden seinät, alkavat ne läpäistä nestettä ja hevosen vatsanalus, jalat ja pään alaosa turpoavat voimakkaasti. Hevosen ihoon tulee muhkuraista ihottumaa. Oireet voivat kestää muutamia päiviä tai jopa kaksikin viikkoa.

Miten hevosta hoidetaan sairauden aikana?

Korkean kuumeen aikana on syytä antaa kuumetta alentavaa kipulääkettä, jotta hevonen saadaan juomaan riittävästi. Lepo on tärkeää ja karkeasti voidaankin sanoa, että jokaista kuumepäivää kohden hevosen sairasloman tulee pidentyä parilla kolmella päivällä. Muutamien päivien kuluttua sairastumisesta, eli yleensä turvotusten ilmestymisen jälkeen, on hevonen syytä laittaa sulfakuurille sekundääri-infektioiden välttämiseksi.

Aikuiselle hevoselle virusarteriitti ei ole yleensä kohtalokas, mutta tamman sairastuessa aivan tiineyden lopulla varsa voi syntyä sairaana sekä menehtyä. Pikku varsoille tauti voi myös olla kohtalokas. Virusarteriitti voi myös aiheuttaa tammoilla luomista, mutta Suomessa luomisia ei ole raportoitu.

Virusarteriitin sairastamisen jälkeen on hevoselle annettava riittävästi toipumisaikaa. Kilpahevoset pääsevät palaamaan valmennukseen yleensä noin 4-5 viikon päästä sairastumisesta.