Zoomaus eli optinen ajo
Efekti, ei kamera-ajo
Optinen ajo eli ns. zoomaus ei ole varsinainen kamera-ajo. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin muut kamera-ajot, zoomaus on luonnoton. Tämän perusteluna on se, että ihmissilmä ei pysty toimimaan sillä periaatteella kuin zoomaus toimii. Ihmissilmä ei pysty ottamaan lähikuvaa kohteesta, joka on 50 metrin päässä. Zoomaus toteutetaan polttoväliä muuttamalla. Zoomaus onkin tulos erillisen zoom-objektiivin polttovälin muuttumisesta. Zoomauksen tuloksena ovat perspektiivivääristymät. Sen etuina ovat tilanteen nopea muuttaminen laidasta toiseen, sen ilmauksellisuus ja yllättävien liikkeiden hallitseminen. Zoomaus on elokuvatekijälle pikemminkin efekti kuin kamera-ajo, ja hyvin perusteltuna ja käytettynä zoomauksella saadaan aikaan visuaalisesti mielenkiintoisia otoksia. Varsinkin dokumentaarisessa kerronnassa zoomauksella on oma merkityksensä. Dokumentaristi joutuu monien ”kuvata vai eikö kuvata” -tyyppisten kysymysten eteen todellisuutta kuvatessa. Mieleeni tulevat esimerkiksi erittäin tarkat lähikuvat WTC-tornien viime hetkistä ja sieltä ulos hyppäävistä ihmisistä. Zoomauksen avulla oli mahdollista kuvata jättiläismäisen kokoisen rakennuksen sisällä vallitsevaa kauhun tunnetta ja erityisesti sen aiheuttamia seurauksia. Olisiko ollut parempi jättää kuvaamatta näitä ihmispoloja, jotka kohtalonsa tienneinä päättivät lopettaa kärsimyksensä omasta tahdostaan? Toisaalta, jälkikäteen mietittynä, näiden otosten kautta välittyi paljon menehtyneiden ihmisten tunteista ja viime hetkistä.
Zoom-linssi on aina kovanluokan esteettinen valinta, tehtiinpä sitten valtavirta- tai taide-elokuvaa, dokumenttiä tai mitä tahansa muuta audiovisuaalista teosta.