David Cronenberg
Visvaisten visioiden mestari
Kanadalainen David Cronenberg (s. 15. maaliskuuta 1943, Toronto, Ontario) on koko pitkän uransa ajan ollut outo lintu länsimaisten elokuvaohjaajien joukossa. Cronenbergin elokuvissa yhdistyy omalaatuisella tavalla filosofinen pohdiskelu vimmaisiin, usein hyvinkin verisiin kuvastoihin.
Cronenbergin elokuville ominaisia teemoja ovat mutaatiot, kehon kapinointi ja erityisesti myöhemmässä tuotannossa mielen asteittainen hajoaminen. Varhaisissa elokuvissa tämä näkyi konkreettisesti mm. kehosta irtautuneina kasvaimina ja räjähtävinä päinä, mutta myöhemmissä teoksissaan Cronenberg on siirtynyt astetta vertauskuvallisempaan ja psykologisempaan ilmaisuun. Menestyselokuviensa myötä Cronenberg on siirtynyt lähemmäs valtavirtaa tinkimättä kuitenkaan milliäkään omasta kieroon kasvaneesta visiostaan. Lähimpänä vertailukohtana Cronenbergille on yleensä pidetty David Lynchiä (mm. Elefanttimies, Mulholland Drive).
David Cronenberg Cronenberg aloitti uransa pitkien elokuvien parissa shokeeraavilla, voimakkailla erikoistehosteilla varustetuilla pienen budjetin kauhuelokuvilla Shivers - kylmät väreet (1975) ja Rabid - verenimijät (1976). Yleisön tietoisuuteen Cronenberg nousi vuonna 1980 ilmestyneen tieteis-toimintaelokuvan Scanners - tappava ajatus myötä. Taiteellisesti korkeatasoisen, mutta kaupallisesti flopanneen elokuvansa Videodrome - tuhon ase (1982) jälkeen Cronenberg siirtyi taiteessaan astetta kypsempään ilmaisuun. Hysteeriset visiot saivat antaa tilaa pohdiskelevammalle ja filosofisemmalle lähestymistavalle. Seurauksena olivat yllätyshitit, Stephen King-filmatisointi Dead Zone - viimeinen yhteys (1983) sekä 50-luvun kauhutarinan uudelleentulkinta Kärpänen (The Fly, 1986). Molemmat olivat sekä kerronnaltaan että tuotannoltaan aiempaa lähempänä valtavirtaelokuvaa, mutta olivat silti yhä leimallisesti hyvin cronenbergiläisiä teoksia.
Cronenberg ei vastoin odotuksia siirtynyt yllätyshittiensä seurauksena Hollywoodiin, vaan jatkoi omintakeisten visioidensa parissa. Elokuvat Erottamattomat (Dead Ringers, 1988) ja Alaston lounas (Naked Lunch, 1991) olivat taiteellisesti kunnianhimoisia ja haastavia teoksia, joita kriitikot ylistivät, mutta suuri yleisö vieroksui. Sama on toistunut myös Cronenbergin myöhempien elokuvien Crash (1996), eXistenZ (1999) ja Spider (2002) kohdalla.
David Cronenbergin uusin elokuva A History of Violence (2005) on kriitikoiden keskuudessa saanut suorastaan ylistävän vastaanoton. Elokuvaa on sanottu kuvattu ohjaajan suoraviivaisimmaksi ja helpoiten lähestyttäväksi elokuvaksi, ja siten paluuksi suuren yleisön tietoisuuteen.
Cronenbergin elokuvat ovat joskus vaikeasti lähestyttäviä ja graafisessa visvaisuudessaan monia keskivertoelokuvan ystäviä puistattavia. Ne ovat samaan aikaan kuitenkin ainutlaatuisen tinkimättömiä ja tarjoavat ennakkoluulottomalle katsojalle voimallisia elokuvakokemuksia. Oireellista on, että ohjaajan omaleimaisimmat ja ”cronenbergiläisimmät” elokuvat Brood (1979), Videodrome ja Alaston lounas ovat jääneet kaupallisessa menestyksessä valtavirtamaisempien ohjaustöiden varjoon. Pitkien elokuvien ohella Cronenberg on ohjannut lukuisia lyhytelokuvia ja mainoksia sekä myös näytellyt niin elokuvissa kuin televisiosarjoissa.
Kirjallisuus: Chris Rodley (toim.): Cronenberg on Cronenberg (Like 1992)