Miten osallistun surutyöhön?
Kuolema on siirtynyt kauas arjesta sairaalan käytäville, aavistukseksi jostain pelottavasta ja suuresta. Toisinaan kuolema tulee lähelle yllättäen, joskus kuolema odotuttaa itseään. Jokainen kuolema on lopullinen, surullinen ja pysähdyttävä kokemus jälkeen jääville.
Surutyö on aina henkilökohtainen, mutta käyttäytymisellämme voimme osoittaa kunnioitusta poismenneelle ja ottaa osaa jälkeenjääneiden suruun.
Tärkeintä on olla läsnä, kuunnella ja myötäelää läheisensä menettäneen surua. Joskus surutyönsä keskellä ihminen haluaa olla yksin, silloin voi vähin elein ottaa hoitaakseen tehtäviä, joihin sureva puoliso tai omainen ei jaksa keskittyä.
Surevan omaisen kohtaaminen jännittää useita meistä. Valmiita kaavoja, kuinka tilanteessa tulisi käyttäytyä, ei ole. Tärkeintä on olla oma itsensä. Halaus tai lämmin kädenpuristus on usein paikallaan.
Jos taas asut etäämpänä, tai et ole lähiomainen, voit osoittaa myötätuntosi kauniilla osanottokimpulla ja kortilla jossa on muutama lohdutuksen sana, tai pätkä raamatun tekstiä.