Maria Jotuni

Naisten ja miesten välisten suhteiden kuvaaja

Maria Jotuni , alkujaan Maria Haggrén syntyi Kuopiossa 9.4.1880. Jotuni alkoi kirjoittaa jo hyvin nuorena: ensimmäiset tarinat jo 12-13-vuoden iässä. Jotuni kävi Kuopion Tyttökoulua, jonka jälkeen hän muutti Helsinkiin. Vuosisadan vaihteessa Haggrénin sisarukset, Maria mukaan lukien vaihtoivat sukunimensä Jotuniksi. Vuonna 1900 Maria Jotuni kirjoitti ylioppilaaksi ja kirjoittautui Helsingin yliopistoon, jossa hän opiskeli estetiikkaa, historiaa ja taidehistoriaa. Hän kirjoitti ahkerasti ja hänen novellejaan julkaistiin muun muassa Päivälehdessä. Vuonna 1905 Jotunin esikoisteos, novellikokoelma Suhteita ilmestyi. Sitä seurasi vuonna 1907 Rakkautta ja vuonna 1913 Kun on tunteet. Nämä novellikokoelmat sisältävät lyhyitä ja dialogipainotteisia novelleja, jotka kertovat naisen ja miehen välisistä suhteista – kaikessa raadollisuudessaan.

Vuonna 1910 ilmestyi Jotunin ensimmäinen näytelmä, Vanha koti , jota esitettiin Kotkassa, Kansallismuseossa Helsingissä ja jopa Virossa. Jotunin tunnetuimpia näytelmiä ovat hänen komediansa, muun muassa Miehen kylkiluu , Tohvelisankarin rouva ja Kultainen vasikka. Vuonna 1911 Jotuni meni naimisiin kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen kanssa, josta myöhemmin tuli kirjallisuuden professori Helsingin yliopistoon. Aviopari sai kaksi poikaa, Jukan ja Tutun. Tarkiaisen ja Jotunin avioliiton onnellisuutta on spekuloitu hyvin paljon: Jotunin teosten on uskottu esittävän hänen itsensä kokemaa karua todellisuutta. Julkisuudessa Tarkiainen joka tapauksessa aina tuki vaimoaan ja antoi tälle tämän ansaitseman tunnustuksen kirjailijana.

Jotuni kirjoitti näytelmien ja novellien lisäksi myös lehtiartikkeleita ja kirjallisuusarvosteluita muun muassa Helsingin Sanomiin. Hän kirjoitti myös lasten kirjallisuutta sekä aforismeja, jotka julkaistiin teoksissa Avonainen lipas vuonna 1929 sekä Jäähyväiset , joka julkaistiin vasta Jotunin kuoleman jälkeen vuonna 1949. Jotuni sai elämänsä aikana useita palkintoja kirjallisesta työstään. Hänet palkittiin useita kertoja Valtion kirjallisuuspalkinnolla. Jotuni valittiin myös Suomen kirjailijaliiton kunniajäseneksi vuonna 1930 ja vuonna 1938 hänelle myönnettiin Aleksis Kiven rahaston kunniapalkinto. Ennen kuolemaansa hän voitti vielä Suomen kulttuurirahaston näytelmäkilpailun vuonna 1941. Jotuni kuoli Helsingissä vuoden 1943 syyskuussa.

Jotunin pääteoksena pidetään romaania Huojuva talo , joka on kuvaus myrskyisästä ja traagisesta avioliitosta. Jotuni osallistui teoksella romaanikilpailuun vuonna 1936, muttei menestynyt ja jätti teoksensa julkaisematta. Huojuva talo julkaistiin vasta vuonna 1963 eli kaksi vuosikymmentä Jotunin kuoleman jälkeen.

Jotunin impressionismin värittämissä teoksissa avioliitto näyttäytyy rakkaudettomana naimakauppana. Naisnäkökulma ja feministinen ote näkyy hänen tuotannossaan hyvin vahvasti.

Teoksia

Suhteita (1905) Rakkautta (1907) Arkielämää (1909) Vanha koti (1910) Kun on tunteet (1913) Martinin rikos (1914) Miehen kylkiluu (1914) Musta härkä (1915) Savu-uhri (1915) Kultainen vasikka (1918) Jussi ja Lassi (1921) Tohvelisankarin rouva (1924) Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja (1927) Avonainen lipas (1929) Olen syyllinen (1929) Hämärässä (1930) Kurdin prinssi (1933) Vaeltaja (1933) Jouluyö korvessa (1946) Klaus, louhikon herra (1946) Norsunluinen laulu (1947) Jäähyväiset (1949) Huojuva talo (1963)