Päijänteen kansallispuisto koostuu harjusaarista sekä kallio- ja moreenisaarista
Päijänteen kansallispuisto sijaitsee Päijät-Hämeessä. Se on pinta-alaltaan 14km²ja se on perustettu vuonna 1993. Alueen hoidosta vastaa Metsänhallitus. Päijänteen kansallispuisto sijaitsee Suomen toiseksi suurimmassa järvessä, Päijänteessä. Kansallispuisto koostuu n. 50 saaresta ja luodosta.
Suurin osa saarista on rakentamattomia ja asuttamattomia. Alueelle on tunnusomaista jyrkät kalliot ja hiekkaiset harjut. Puisto on tavoittettavissa lähinnä vesiteitse.Päijänteen kansallispuistossa on kahdenlaista maisemaa sekä geologiaa: osa on pitkittäisharjumaisia harjusaaria ja osa kallio- ja moreenisaaria. Monet vierailijat käyvät Kelvenne harjusaarella, joka on Suomen yksi suurimmista ja merkittävimmistä harjusaarista. Se on muotoutunut viimeisen jääkauden aikana, kun mannerjää sulaessaan kasasi ja lajitteli soraa. Saarella on useita suppakuoppia, jotka syntyivät kun valtavat jääkimpaleet jäivät soran alle ja muodostivat sulaessaan nämä kuopat. Monet näistä ovat soistuneet ja yhteen on muodostunut jopa pieni järvi supan pohjalle.
Harjun lailla on paljon ravinteita ja näiltä paikoilta löytyy alueen rehevimmät metsät, joissa kasvaa lehtokasvillisuutta. Puulajeista kuusi, mänty, koivu, haapa ja lehmus elävät näissä metsissä.Harjujen rinteillä kasvaa harjuille tyypillisiä metsiä, karuja mäntykankaita. Puiston perustamiseen asti alueella on harjoitettu metsätaloutta ja tämän vuoksi metsät ovat hyvin samanikäisiä.Monilla Päijänteen kansallispuiston pienillä saarilla pesii useita uhanalaisia lajeja, kuten ampuhaukka ja nuolihaukka. Alueella pesii myös kansallispuiston tunnuslaji, selkälokki, joka kannat ovat vähentyneet sisävesillämme, mutta Päijänteen kansallispuistossa kanta on pysynyt tasaisena.
1900-luvun alkuun asti ihmisen vaikutus Päijänteeseen oli hyvin pientä. Sen jälkeen ihminen on hyvin nopeasti ottanut koko järven käyttöönsä. Ihminen onkin suurin uhka alueen eliöstölle. Järveä säännöstellään, vettä johdetaan vesijohtovedeksi, metsiä käytetään metsätaloudessa ja mökkitonteillakin on oma osuutensa Päijänteen eliöstöön.Alueella on kaksi luontopolkua. Kelventeen saaqrella on 8km pitinen retkeilypolku ja toinen polku löytyy Pulkkilanharjulta. Alueella on useita tulenteko ja telttailualeita, joihin voi tehdä melonta ja souturetkiä. Alueella voi myös liikkua purjehtien ja moottoriveneellä. Puistossa voi myös hiitää, marjastaa ja sienestää. Siellä on myös hienoja luonnonhiekkarantoja ja uiminen on sallittu lähes kaikkialla kansallispuiston alueella.