Voimaperäinen poronhoito rasittaa ympäristöä monella tavalla

Poronlaidunnus vaikuttaa laidunmaiden kasvillisuuden koostumukseen sekä syönnin että tallauksen kautta. Syönti vaikuttaa valikoivasti vain osaan kasvillisuutta, koska poro suosii ravintonaan vuodenajan mukaan tiettyjä kasvilajeja, mutta tallaus epäspesifisti haittaa kaikkia tallaukselle herkkiä kasvilajeja. Varsinkin poron suosimien poronjäkälien peittävyys on koko poronhoitoalueella selvästi laskenut 1950-luvulta nykypäivään rinnan porotalouden tehostumisen kanssa. Porotalouden merkitystä jäkäliköiden häviämisessä epäsuorasti osoittaa mm. se, että 1990-luvun alun selvityksen mukaan Ylä-Lapin paliskuntien talvilaidunten jäkäläbiomassa riippui tilastollisesti merkitsevästi edellisen 14 vuoden porotiheyskeskiarvoista. Myös 2000 –luvun alun uusintaselvitykset osoittivat saman riippuvuuden. Aitauksin poronlaidunnukselta pitkäaikaisesti (30-50 vuotta) suojattuja ja vapaasti laidunnettuja laikkuja vertailemalla on nyttemmin voitu myös suoraan osoittaa porojen vaikutukset jäkäliköihin. Poronlaidunnuksen on yleensä havaittu lisänneen paljaan ja kasvittoman maan osuutta jäkäliköillä. Laidunnetuilla laikuilla varsinkin poron suosimat poronjäkälät ovat vähentyneet selvästi. Uusimpien arvioiden mukaan kestävä talvinen porotiheys suomalaisessa poronhoitosysteemissä on alle 5 - 7 poroa / jäkälikkö-km2, jotta jäkäliköt pysyvät jatkuvasti tuottavina. Poronhoitoalueen jäkäliköt olivat 1990-luvun puolivälissä keskimäärin niin kuluneita, että jäkälikköjen olisi pitänyt saada toipua 18 vuotta ilman minkäänlaista laidunnusta parhaan tuotantotehokkuuden palauttamiseksi.

Jäkälikkö on tuottavimmillaan kohtuullisesti laidunnettuna, jolloin jäkälä ei ikäänny liikaa mutta toisaalta jäkälien sekovarret säilyvät nopean uusiutumisen kannalta riittävän pitkinä. Kohtuullinen laidunnuspaine voi myös lisätä kasvillisuuden yleistä monimuotoisuutta jäkäliköillä, koska poronjäkälien aiheuttaman kilpailun helpottuessa avautuu tilaa muunkin tyyppisille kasveille. Kohtuullinen laidunnus voi lisätä myös jäkälälajistollista monimuotoisuutta, kun palleroporonjäkälä korvautuu osittain sukulaisillaan valko- ja harmaaporonjäkälällä. Tämä johtuu siitä, että poron laiduntaessa palleroporonjäkälä herkästi irtoaa kasvualustastaan tyveään myöten, jolloin paikalle ei jää jäkälän uusiutumiselle välttämätöntä tyviainesta siinä määrin kuin muilla poronjäkälillä, jotka poron laiduntaessa katkeavat yleensä sekovarren keskeltä.

Tuoreiden tutkimusten mukaan porolaidunnus voi vaikuttaa myös syötyjen poronjäkäläkasvustojen biokemialliseen laatuun, sillä poronjäkälän eräät fenoliset sekundaariaineet näyttävät lisääntyvän poron laidunnuksen seurauksena. On kuitenkin vielä epäselvää, onko kyseessä jäkälän spesifi ja evoluution aikana kehittynyt laidunnuksen indusoima suojamekanismi laidunnusta vastaan vai vain jonkinlainen epäspesifi ja laidunnuksen aiheuttamasta ravinne-epätasapainosta johtuva jäkälän aineenvaihdunnallinen häiriötila. Kuitenkin mm. tuoreet havainnot siitä, että useilla jäkälillä fenoliset sekundaariaineet ovat kasautuneet nimenomaan arvokkaimpiin solukoihin kuten lisääntymiselimiin, indikoivat fenolien tuotannon olevan osa jäkälille evoluution aikana kehittynyttä puolustussysteemiä ulkoisia uhkia vastaan.

Talviravintovaroina tärkeiden jäkäliköiden ohella porokannan on nykytiheyksillä osoitettu vaikuttavan voimakkaasti myös kesäravintokasveihin ja paikoitellen jopa estävän kesäravintovarojen uudistumista. Kesäinen poronlaidunnus mahdollisesti osittain selittää esimerkiksi hakkuista hyötyvän metsälauhan selvän taantumisen 1950-luvulta lähtien nimenomaan poronhoitoalueella, sillä metsälauhahan on porolle hyvin kelpaavaa ravintoa. Porotalous voi olla metsätalouden ohella osasyy myös mustikan taantumiseen Lapissa 1950-luvulta lähtien, sillä mustikka kuuluu poron ruokavalioon varsinkin syksyllä. Myös lehtipuiden lehdet ovat tärkeä osa poron kesäistä ruokavaliota. Lehtiä kesällä riipimällä poro haittaa voimakkaasti nuorten lehtipuiden pituuskasvua, kehitystä ja lisääntymistä. Poronlaidunnus onkin ilmeisesti ollut keskeinen tekijä, joka on paikoitellen viivästyttänyt tunturimittarin tuhoamien tunturikoivikoiden uudistumista. Ilman poronlaidunnusta tunturikoivu kykenee varsin hyvin toipumaan tunturimittarituhoista mm. nopeakasvuisia tyvivesoja muodostamalla. Myös rauduskoivun istutus poronhoitoalueen aitaamattomille uudistusaloille pahimmillaan tuottaa vain poron kehityskelvottomiksi riipimiä taimia. Poron vaikutus lehtipuustoon on metsätaloudellinen ongelma kuitenkin vain kesälaidunalueilla. Pohjois-Ruotsissa voimakas koivujen lehtien syönti poron toimesta on paikoin johtanut männyn yleistymiseen kuusen sijaan, koska koivujen taantuminen laidunnuksen seurauksena vähentää etukasvuisten koivujen nuorille kuusille tarjoamaa suojaa. Poron kesäaikainen tallaus selittänee ainakin osittain variksenmarjan taantumista poronhoitoalueella, poro ei huoli variksenmarjaa ravinnokseen.

Koska jäkäläpeitteen poistuminen poron suihin lisää putkilokasvien saatavilla olevan typen määrää ja poistaa jäkälien ns. allelopaattisista yhdisteistä putkilokasveille aiheutuvan haitan, poronlaidunnuksen voisi odottaa edistävän metsätaloudellisesti merkityksellisten puulajien taimien kasvua. Lisäksi talvella liikkuva porolauma tiivistää lumen kovaksi kinokseksi, joka saattaa estää mm. eräiden männyn taimille tuhoisten sienitautien leviämistä. Käytännössä kuitenkin jäkälän poistumisen negatiiviset vaikutukset, maan lämpöolojen äärevöityminen ja maan lisääntynyt kuivuus, näyttävät usein kumoavan em. positiiviset vaikutukset puiden taimiin. Esimerkiksi männyn kannalta jäkäläpeitteellä näyttää olevan merkitystä ainakin juuriston suojana lumettoman maan aikaisia kovia pakkasia vastaan, vaikka lumipeitteen paksuuntuessa jäkäläpeitteen vaikutus maaperän lämpöoloihin tuleekin vähemmän merkittäväksi. Niinpä pitkäaikaisen (30-50 vuotta) poronlaidunnuksen on osoitettu vähentävän männyn taimien lukumäärää ja männyn hienojuuriston määrää laidunnetuilla laikuilla, vaikkei poro mäntyä syökään. Toisaalta, vanhempien mäntyjen on osoitettu kasvavan nopeammin ja olevan parempikuntoisia laidunnetuilla laikuilla, mikä voi johtua paljaan maaperän korkeammasta lämpötilasta kesäaikaan ja poronlannan lannoittavasta vaikutuksesta. Taimet eivät hyödy maan kohoavasta lämpötilasta yhtäläisesti kuin vanhemmat männyt, koska jäkälättömässä maassa taimien heikommin kehittynyt juuristo kuivuu vahingollisesti.

Poronlaidunnus vaikuttaa monitahoisesti karikkeen hajotusprosesseihin sekä sitä kautta ravinteiden kiertoon ja saatavuuteen maaperässä. Maanpintaa peittävän jäkäläpeitteen häviäminen muuttaa maanpinnan mikroilmastoa, millä voi olla heijastusvaikutuksia maaperän mikrobitoimintoihin. Toisaalta laidunnuksesta seuraava kasvilajiston runsaussuhteiden muutos muuttaa maahan joutuvan karikkeen koostumusta. Karikkeen koostumusta muuttavat myös kasveissa laidunnuksen seurauksena indusoituvat esim. fenoliset puolustusyhdisteet. Kasvinsyöjän virtsa ja ulosteet myös muuttavat maaperän hiili/typpi –tasapainoa lisäämällä typen osuutta. Lisäksi porojen tallaus voi varsinkin hienojakoisilla maalajeilla tiivistää maata niin, että veden imeytyminen vaikeutuu ja eroosiota aiheuttava pintavalunta lisääntyy. Laidunnuksen nettovaikutus maaperän ravinnekiertoon vaihtelee eri olosuhteissa negatiivisesta positiiviseen, eikä maaperäprosessien kompleksisuuden vuoksi vaikutuksen suuntaa osata vielä kunnolla ennustaa yksittäistapauksissa. Eräissä tapauksissa ei ole kyetty osoittamaan minkäänlaista eroa laidunnettujen ja laiduntamattomien laikkujen maaperän ravinnepitoisuuksissa, happamuudessa ja muissa ominaisuuksissa. Osa porolaidunnuksen maaperävaikutusten ennustamisen vaikeuksista liittynee siihen, että vaikutukset maaperän ravinteisuuteen voivat vaihdella laidunnusintensiteetin mukaan.

Poron laidunnuksen kasvillisuuteen, maanpinnan ja kenttäkerroksen mikroilmastoon sekä maaperän prosesseihin aiheuttamat muutokset heijastuvat edelleen esimerkiksi maaperän selkärangattomien eläinten lajistolliseen monimuotoisuuteen ja runsauteen. Tämän vaikutuksen suunta ja suuruus riippuvat tarkasteltavasta eliölajista, laidunnuspaineen voimakkuudesta ja habitaatin laadusta kuten kasvillisuuden rakenteesta yms. tekijöistä. Poronlaidunnus vaikuttaa myös poron ravintokasveilla kuten lehtipuiden taimilla ja vesoilla elävien kasvinsyöjähyönteisten määriin, jotka voivat lisääntyä tai vähetä lajista riippuen. Selkärangattomien muuttuvat määrät voivat edelleen heijastua mm. hyönteisravinnosta riippuvaisten lintulajien pesintätiheyksiin.