Vanhan ajan huonekasvit
Mitä kasveja kodeissa ennen kasvatettiin?
Huonekasvien kasvattaminen on meillä kohtalaisen nuori ilmiö. 1800-luvun alkuun asti kasveja sisällä kodeissa kasvattivat vain säätyläiset kartanoissaan. Tavallinen rahvas alkoi pitää purkkikukkasia torppiensa ikkunoilla vasta 1800-luvulla. Ensimmäisille huonekasveille oli olennaista, että ne olivat kukkivia. Viherkasvit tulivat muotiin vasta 1800-luvun lopulla säätyläisperheiden kartanoiden ja kaupunkiasuntojen saleihin.
Vanhojen talojen ja tupien ikkunoilla kasvatettiin ennen aikaan pelargoneja (Pelargonium) ja palsameja (Impatiens balsamina). Erityisesti aurinkoisten vanhanaikaisten kuistien ikkunoilla ne puolustavat edelleen paikkaansa. Palsamia, joka on yksivuotinen ja runsaasti erisävyisin punaisin kukin kukkiva kasvi, on helppo kasvattaa siemenestä.
Ikkunoilla kasvatettiin ennen aikaan myös sellaisia kasveja, joita nykyisin harvemmin tapaa, mitä voi sinänsä ihmetellä, sillä niin helppohoitoisia ja kauniita ne kuitenkin ovat. Näistä voisi mainita apostolinmiekan (Neomarica northiana), nuokkupapinkauran (Billbargia nutans) ja aitoamarylliksen (Hippeastrum). Helppohoitoisella apostolinmiekalla on kiiltävänvihreät lehdet, jotka kasvavat viuhkan mallisesti. Nimensä kasvi lienee saanut siitä, että se kukkii vasta, kun se on kasvattanut yhtä monta lehteä kuin on aposteleja eli 12 kappaletta. Keltainen kukka muistuttaa iiriksen kukkaa ja se kasvaa pitkän vanan päähän. Kukka kestää vain päivän, mutta sen jälkeen vanan päähän kasvaa uusi taimi, josta apostolinmiekkaa on helppo lisätä.
Nuokkupapinkaura on ananassukuinen kasvi, jolla on harmaanvihreät lehdet ja nuokkuvat punaiset kukat. Se pitää sekä valoisasta että varjoisasta kasvupaikasta, eikä hevin hätkähdä, vaikkei kastelukaan olisi järin runsasta. Vain liika kastelu voi saada sen voimaan huonosti.
Aitoamaryllis ei ole sama amaryllis, joita meillä myydään isoina sipuleina joulukukiksi, mutta toki sen läheinen sukulainen. Se tekee paljon sivusipuleita ja siten samassa purkissa voi olla runsaastikin sipuleita. Aitoamaryllis ei pidä lepoaikoja, vaan kasvaa vihreänä ikkunalaudalla ympäri vuoden. Kerran tai usein kaksikin kertaa vuodessa se kukkii oranssinpunaisin kukin, joita on aina kaksi kappaletta per varsi.
1800-luvun lopun salien viherkasvitunnelmaa voi loihtia omaan olohuoneeseensa vaikkapa seuraavilla kasveilla: isot palmut (esim. vuoripalmu Chamaedorea elegans), peikonlehti (Monstera deliciosa), huonekuusi (Araucaria heterophylla), myrtti (Myrtus communis), fiikus (Ficus), unelma (Asparagus setaceus), hienohelma (Asparagus densiflorus ”sprengeri”) ja lohikäärmepuu (Dracaena). Kaikki nämä hyvin viihtyessään kasvavat isoiksi ja komeiksi kasveiksi.