Abstrakti taide
Abstraktin taiteen keksiminen on varmasti 1900-luvun suurimpia keksintöjä. Se sai alkunsa 1800-luvun lopulla syntyneistä taidesuuntauksista ja on täysin nonfiguratiivista. Taide on tällöin taidetta taiteen vuoksi. Se kärjistää ei-objektiivisen taiteen pienen aiheenalun sommitelmaksi. Tämä sommitelma eli kompositio on äärimmäisen pelkistettyä ja etäännytettyä ulkoisesta todellisuudesta. Vaikka taide tukeutuu taiteen omiin lainalaisuuksiin ja on vaikeaselkoisempaa, se ei vaadi katsojiaan ymmärtämään sen syvimpää merkitystä.
Perspektiivi ja materiaalin läpikuultavuus, jonne kuvio muodostuu ja valo heijastuu, voivat tuottaa uudestaan tilan ja ajan. Muoto, maalaus tai kollaasi on lopulta paksuus, piirretty pinta itseensä. Materiaali on olennaista teoksessa, koska valo tarttuu siihen ja leikkii kertyessään sen pinnalle. Vaatesuunnittelijat esimerkiksi ovat tutkineet materiaalin käyttöä, koska suuri osa työstä on materiaalin käsittelyä, vekitystä, joustavuuden, läpinäkyvyyden, valon heijastuksen vaikutusta muotoon ja määräämällä teoksen lopullisen ilmaisun.
Tärkeitä abstraktin taiteen vaikuttajia ovat
Paul Klee, Vassily Kandinsky ja
Kasimir Malevits.
Kasimir Malevits on hyvä esimerkki abstraktin taiteen syvyydestä. Suprematismin, jonka pääteos on musta neliö valkoisella pohjalla, syntyessä Kasimir Malevits oli saanut paljon vaikutteita länsimaisesta modernista maalaustaiteesta. Venäläinen abstraktin taiteen edustaja Malevits loi 1914 ja 1915 tauluja, joissa keskiakseli oli usein perustuksellinen elementti. Yksinkertaiset punaiset ja mustat kulmiot seuraavat tätä ideaa, ja kulmio tekee trapetsin, jonne muut elementit asetttuvat. Luotu ulottuvuus on esine, jossa osat tekevät enemmän ilmettä ja väriä. Malevitsille täplän luonti ei ole tehdä esinettä, vaan koko taulun tekeminen sen varaan on.