Sappikivitauti
Mikä on sappikivitauti?
Sappikivikohtaus on pahimmillaan erittäin kivulias. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kohtauksen saadessaan voi jopa menettää tajuntansa. Minkäänlaisia ennustetekijöitä tälle taudille ei ole. Se voi tulla kenelle tahansa, jopa nuorille, mutta suurin osa leikattavista potilaista on 40–50-vuotiaita. Potilasaineisto tuntuu kuitenkin nuorentuvan koko ajan.
Suurin osa sappikivitautipotilaista on leikattava, jolloin koko sappirakko kivineen otetaan pois. Jos poistetaan pelkät kivet, tauti uusii. Leikkaus on aina aloitettava tähystämällä. Sadasta leikkauksesta ehkä kaksi joudutaan muuttamaan avoleikkaukseksi. Päätös tehdään turvallisuussyistä. Toisin kuin joskus väitetään, sappirakko voidaan poistaa tähystämällä, vaikka potilaalla olisi aikaisempia vatsan alueen leikkauksia. Vanhaa tietoa on myös, että sappileikkauksesta tulee iso haava ja pitkä sairausloma.Sappirakon poistoa ei käytännön elämässä huomaa muutoin kuin että kivut ovat poissa. Oireet helpottavat heti leikkauksen jälkeen. Keskimääräinen sairausloman pituus on yksi viikko. Turvallisuussyistä sairaalassa ollaan leikkauksen jälkeen yksi yö. Toimenpiteen jälkeen ei ole väliä, mitä suuhunsa pistää, vaikka aikaisemmin olisi joutunut olemaan ruokavalion suhteen hyvinkin tarkkana.
Omena, kananmuna ja kaali ongelmana
Sappikivitauti on varsin yleinen vaiva, sillä naisista noin 35 % ja miehistä noin 25 % kärsii siitä. Joka toinen joutuu lopulta leikkaukseen. Sitä ennen on luonnollisesti kokeiltu yksilöllisiä ruokavalioita. Tavallisia tautikohtauksen aiheuttajia ovat mm. omena, kananmuna ja kaali.
Sappikivet ovat yleisiä, mutta muut sapen toimintaan liittyvät sairaudet erittäin harvinaisia. Sappineste on maksan tuottamaa ruoansulatukseen vaikuttavaa eritettä, jota erittyy tasaisesti. Ylimääräinen neste kerääntyy odottamaan käyttöä sappirakkoon. Sappirakko on siis vain varastotila eikä sinänsä ollenkaan välttämätön. Varasto tyhjenee ruokaärsykkeestä tai täytyttyään. Sappikivistä aiheutuva kipu syntyy, kun rakko alkaa supistua ja kivi tukkii sappitiehyen saaden aikaan kouristuksen.
Syy kivien syntyyn on joko sappirakossa tai sappinesteessä tai molemmissa samanaikaisesti. Joskus rakko supistuu huonosti, joten neste ”seisoo”. Toinen rakon ongelma on, että sen seinämästä irtoaa hiukkasia, joista vähitellen muodostuu sappikiviä. Kivet voivat syntyä myös sappinesteessä, joka joskus ”kiteytyy” aiheuttaen kivimuodostusta.
Leikkaus kannattaa varmasti, jos potilaalla on vatsakipuja ja häneltä löytyy sappikiviä. Ultraäänitutkimus on niiden määrityksessä kohtuullisen luotettava ja helppo tutkimus. Kannattaa myös muistaa, että aina eivät kivet aiheuta oireita ja kipuja lainkaan. Niitä löytyy ”sattumalöydöksinä” muiden leikkausten yhteydessä.
Se voidaan kuitenkin todeta, että pikkuhiljaa kivet tahtovat kasvaa ja niitä tulee lisää, mikä vähitellen lisää tulehdusriskiä. Sappileikkaukseen jonottaminen on paitsi tuskaisen epämiellyttävää, myös riski sinänsä. Liian pitkään odoteltaessa tauti mutkistuu. Tulehdusreaktiot ovat tavallisia ja sappitiehyeeseen jäävät kivet saattavat aiheuttaa keltaisuutta ja lopulta haimatulehduksen. Tautia on naisilla enemmän, mutta miehet eivät jonota. Monelle tuskainen ensimmäinen käynti päivystyksessä on tarpeeksi. Sen jälkeen leikkausta ei halua enää odottaa.