Mitä röntgensäteily on?

Röntgensäteily on sähkömagneettista säteilyä siinä missä tavallinen valokin. Sen aallonpituus on kuitenkin lyhyempi kuin tavallisen näkyvän valon. Röntgensäteily luokitellaan yhdessä gammasäteilyn ja joidenkin hiukkasäteilyjen kanssa ionisoivaksi säteilyksi. Aineeseen osuessaan ionisoiva säteily saa aikaiseksi ionisoitumista eli elektronien irtoamista atomin ytimen läheltä. Röntgensäteily läpäisee ainetta, mutta ei niin voimakkaasti kuin gammasäteily.

Miten röntgensäteilyä tuotetaan?

Röntgensäteily syntyy kun nopeasti liikkuvien elektronien vauhti hidastuu voimakkaasti niiden osuessa kohtioon. Metallikohtio lämpenee elektronien törmäyksistä voimakkaasti ja röntgenlaitteet vaativatkin tehokasta jäähdytystä. Käytettävät elektronit kiihdytetään käyttäen korkeajännitettä.

Tällaista kaikkia aallonpituuksia sisältävää röntgensäteilyä kutsutaan jarrutussäteilyksi. Kohtiosta lähtee lisäksi runsaasti tietyn aallonpituuden ominaissäteilyä, joka riippuu kohtion materiaalista.

Miten röntgensäteilyä voidaan havaita?

Röntgensäteilyn ilmaisemiseen käytetään yleisimpiä säteilynilmaisimia. Sellaisia ovat esimerkiksi säteilyn vaikutuksesta tummuva valokuvausfilmi, säteilyn absorboitumisen vaikutuksesta lämpenevä metallilevy tai geiger -laskuri.

Mihin röntgensäteilyä käytetään?

Röntgensäteilyä käytetään lääketieteellisissä tutkimuksissa, koska sillä saa helposti, nopeasti ja varsin edullisesti pehmytkudosten läpivalaistun kuvan. Röntgentutkimusten merkitys sairauksien tunnistamisessa on hyvin suuri. Röntgenlaitteita käytetään myös muuhun läpivalaisuun, esimerkiksi tulli voi ottaa röntgenkuvan kokonaisesta rekasta salakuljetuksen paljastamiseksi. Teollisuudessa voidaan tarkastella tuotettavien materiaalien ominaisuuksia ja valvoa siten laatua.

Röntgensäteilylle altistuminen ja siitä aiheutuvat riskit

Röntgentutkimuksissa aina altistutaan säteilylle ja pienikin säteilyannos lisää syöpään sairastumisen riskiä. Tutkimusten antaman hyöty on kuitenkin aina suurempi, kuin siitä aiheutuvan haitta. Käytännössä lähes kaikki suomalaisten altistuminen röntgensäteilylle on seurausta lääketieteellisistä tutkimuksista. Jokainen suomalainen käy keskimäärin kerran vuodessa röntgentutkimuksessa.

Yhden tutkimuksen aiheuttama säteilyannos vaihtelee melko paljon. Pienimmillään annokset vastaavat päivän aikana saatavan taustasäteilyn määrää ja harvinaisemmissakin tutkimuksissa hiukan yli vuodessa saatavaa taustasäteilyn määrää. Röntgentutkimuksesta saadaan vajaan 0,6 mSv keskimääräinen säteilyannos. Kaiken kaikkiaan suomalaiset saavat vuosittain noin 3,69 mSv:n suuruisen säteilyannoksen, johon on laskettu mukaan sisäilman radon (2,0 mSv), luonnollinen kehossa oleva radioaktiivisuus (0,36 mSv), maaperän ulkoinen säteily (0,45 mSv), avaruussäteily (0,33 mSv), lääketiede (0,53 mSv) sekä ydinasekokeet ja Tshernobyl-laskeuma (0,02 mSv).