Mitkä ovat kasvatustieteen osa-alueet?
Kasvatustieteen osa-alueita ovat kasvatuspsykologia, kasvatussosiologia, didaktiikka, kasvatushistoria, kasvatusfilosofia ja vertaileva kasvatustiede.
Kasvatuspsykologia on tieteellistä tutkimusta, joka keskittyy kasvatuksen ja kasvun, koulutuksen, kouluorganisaation sekä opettamisen ja oppimisen ilmiöihin psykologian näkökulmasta. Se tavoittelee ihmisen tieteellisen kehittymisen tuntemusta tutkimalla paitsi lapsuutta ja nuoruutta myös koko elämän kestävää kasvua ja kehittymistä. Se tutkii erilaisia ilmiöitä oppimisessa ja oppimista. Siksi didaktiikka onkin joskus yhdistetty kasvatuspsykologian osa-alueeksi.
Didaktiikka on opetusoppia, jossa tutkitaan opetustapahtumaa, oppimista ja opetussuunnitelmia. Se liitetään kiinteästi koulutusinstituutioion ja sitä on kehitetty järjestelmällisen kouluopetuksen tutkimuksen varaan.
Kasvatussosiologia tutkii ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta, ihmisten sosiaalista ympäristöä ja yhteisöjä. Se keskittyy kasvun, oppimisen ja opiskelun tarkasteluun sosiaalisten normien ja sosiaalisten roolien omaksumisen kautta sekä näiden noudattamisen ja rikkomisen tarkasteluun.
Kasvatushistorian osa-alue katsoo kasvatusta, koulua, opetusta ja oppimista historiallisesta perspektiivistä ja sen tutkuskohteina on esimerkiksi koulun sosiaalihistoriallinen tutkimus, koulutuksen taloushistoriallinen tutkimus ja kasvatuksen psykohistoriallinen tutkimus.
Kasvatusfilosofia tarkastelee ilmiöitä filosofisesta näkökulmasta. Se keskitty tarkastelemaan yhteiskunnallisten normien, arvojen ja aatteiden sekä maailmankatsomusten ja ideologioiden analyyseja. Se miettii vapauden ja pakon käsitteitä kasvatuksessa ja koulutuksessa, sekä rangasituksia, moraalia ja kasvatuksen etiikkaa.
Vertaileva kasvatustiede on erilaisten koulutusjärjestelmien vertailua. Se tutkii eri kultuurien koulutusjärjestelmän tasoja ja ominaisuuksia, koulutusasenteita sekä mm. eroja eri kansalaisuuksien osaamisessa, tiedoissa ja taidoissa eri oppiaineissa