Sekularisoituminen länsimailla

Millaista on maallistuminen länsimailla?

Sekularisaatiolla eli maallistumisella ymmärretään yhteisön torjuvaa tai välinpitämätöntä suhtautumista uskonnollisiin uskomuksiin, käytänteisiin ja symboleihin. Länsimailla maallistumisen voidaan katsoa laajemmassa mitassa alkaneen valistuksen aikakaudella, jolloin uskonnollisia väittämiä asetettiin kyseenalaiseksi. Sekularisaation aste on riippuvaista siitä, miten uskonto määritellään. Jos uskonto määritellään uskoksi korkeimpaan olentoon ja siihen liittyvään uskonnolliseen elämään, saadaan erilaisia tuloksia kun jos uskonto määritellään siksi, mitä yhteiskunnassa pidetään pyhänä.

Sekularisaatiota voidaan tarkastella kolmella alueella:

1. Poliittinen sekularisoituminen liittyy valtioihin, joiden perustuslaissa ei ole viittauksia uskonnollisiin periaatteisiin. Valtio hoitaa laissa määritellyt tehtävänsä, eikä uskonnolla ole näihin tehtäviin osuutta (esim. terveydenhuolto tai sosiaalityö).
2. Intellektuaalinen sekularisaatio. Tähän maallistumisen muotoon länsimailla liittyy tieteen auktoriteetin kasvu suhteessa uskontoon ja sen pyhiin kirjoituksiin. Tieteessä uskontoa pidetään luonnollisena ilmiönä ja sitä selitetään tieteen metodein. Usein tiedemiehet nähdään tämän sekularismin sanansaattajina.
3. Henkilökohtainen sekularisoituminen. Tämä muoto esiintyy siellä, missä yksityiset ihmiset hylkäävät uskontotuudet ja moraalin. Perinteiset käsitykset Jumalasta hylätään ja yksilön osallistuminen uskonnollisiin menoihin vähenee. Maallistuminen on edennyt Euroopassa protestanttisissa maissa laajemmalti kuin katolisissa maissa.

Sekularisaatioon on vaikeaa löytää yhteistä tekijää. Joskus on sanottu protestantismin aiheuttaneen sekularisaatiota, koska se vähensi (katolisen) kirkon auktoriteettia ja loi kansallisvaltioita. Tieteen auktoriteetin lisääntyminen on sanottu aiheuttaneen sekularisaatiota, samoin kaupunkien kasvu, tehdastyö, perhesuhteiden höltyminen, materialismi ja kulutusta suosiva elämäntapa.

Uskontotieteessä on kuitenkin myös kyseenalaistettu maallistumisen lisääntymistä, sillä nyky-yhteiskuntien vertaaminen aiempiin on ongelmallista. Tilastomateriaalia ei esimerkiksi ole saatavilla ihmisten tuolloisista todellisista uskomuksista. Uskonnollisuuden määrä monissa sekularisoituneissa yhteiskunnissa on edelleen huomattava ja joillakin alueille, kuten Etelä-Amerikassa evankelisten ja helluntailaisten määrä kasvaa koko ajan. Kaikki Euroopan maat eivät ole juuri sekularisoituneita, esimerkkinä Puola ja Irlanti.

Yhdysvallat on sekularisaation antiteesi. Kaikki käytettävissä olevat uskonnollisen käyttäytymisen indikaattorit osoittavat, että Yhdysvallat on uskonnollisempi maa kuin useimmat Euroopan maat. Selitystä tähän on etsitty monelta taholta, esimerkiksi valtion ja uskonnon erottamisella, mikä on vähentänyt vihamielistä suhdetta uskontoon. Yhdysvalloissa ihmiset eivät osoita tyytymättömyyttä kirkkoonsa tai uskonnolliseen ryhmäänsä luopumalla uskonnosta, vaan vaihtamalla uskonnollista ryhmää kunnes löytyy mieleinen vaihtoehto. Yhdysvalloissa voidaan puhua jopa kansan uskonnosta, joka liittyy läheisesti maan valta-aseman korostamisen eetokseen. Koska Yhdysvallat on suurelta osin protestanttinen maa, mikään sekularisaatiota selittävä teoria ei pysty selittämään, miksi Yhdysvallat ei ole sekularisoitunut (olettaen että maallistumista on todella tapahtunut länsimailla) samaan tapaan kuin muut länsimaat.

Lisätietoja: http://en.wikipedia.org/wiki/Secularism