Hindulaisuuden oppi ja harjoittaminen
Millainen on hindulaisuuden oppi?
Monimuotoinen jumalakäsitys
Hindulaisuuden jumalakäsityksen ytimessä ovat luojajumala Brahma , ylläpitävä jumala Vishnu sekä Shiva, hävittäjä, joka samalla luo uutta. Jokaisella kolmella pääjumalalla on puoliso.Suuri osa hinduista on monisteja, jotka käsittävät yhden jumalan lukuisina ilmentyminä. Tämä näkemys aiheuttaa hindulaisuuden ulkopuolella väärinkäsityksiä, joissa monismi sekoitetaan polyteismiin, monijumalaisuuteen. Hindulaisuuden jumalia ei luokitella hyviin ja pahoihin. Jumalat ovat henkiolentoja, jotka tekevät samanlaisia ratkaisuja kuin ihmiset.
Kansanuskossa on selvästi polyteistisia piirteitä. Elämän eri osa-alueille on nimitetty omat jumalansa, joilla on tavallisesti vertauskuvallinen hahmo. Norsuhahmoinen taiteen ja tiedon suojelija Ganesha on esimerkki nimikkojumalasta.
Hindulaisen käsityksen mukaan kaikki uskonnot johtavat kohti yhtä ja samaa Jumalaa, ja kaikki maailman ihmiset ovat syntyneet hinduiksi. Hindut eivät tämän ajattelutapansa vuoksi tee lähetystyötä.
Ihmiskäsitys ja oppi pelastumisesta
Karman laki ja sielunvaellus ovat hindulaisuuden dualistisen ihmiskäsityksen keskipisteessä. Sielu nähdään selkeästi korkea-arvoisempana kuin aineellinen ruumis. Sielun seuraava olomuoto määräytyy teoista seuraavan karman mukaan. Sielu voi inkarnoitua eläimeksi tai vastaavasti ihmiseksi kastilaitoksen hierarkian puitteissa. Kastit ovat hindulaisen käsityksen mukaan karman luonnollinen seuraus.
Ihmiselämän keskeisiä päämääriä ovat oikeudenmukaisuus ja hyve (dharma), omaisuuden hankkiminen ja hoito (artha ) sekä aistinautinnot (kama ). Näiden päämäärien painotukset vaihtelevat ikäkausien ja elämänvaiheiden mukaan. Kaiken toiminnan korkein tavoite on moksha eli vapahdus toistuvien jälleensyntymien kiertokulusta. Hindulaisen käsityksen mukaan vapahduksen voi saavuttaa kolmen tien kautta. Ne ovat tiedon tie (jnana-marga ), toiminnan tie (karma-marga) ja Jumalan rakastamisen tie (bhakti-marga ).
Oikeamieliset teot saattavat edelleen johtaa elämään jumalana kun taas pahat teot ohjaavat kadotukseen. Bhagavad-Gitan opetusten mukaan yksinomaan itsekkäiden päämäärien tavoittelu teoissa tuottaa karmaa ja kahlitsee sielua. Ikuisen autuuden saavuttaminen on mahdollista tilassa, jossa hyvä ja paha ja kaikki vastakkaisuudet lakkaavat olemasta. Täten hyväkään karma ei ole tavoiteltavaa. Vapahdus jälleensyntymistä on mahdollinen vain silloin kun sielulla on ihmisen muoto.Hindulaisuuden mukaan kaiken elämän kunnioittaminen on korkeinta uskontoa. Eläinten ja etenkin äitiä symboloivan lehmän suojeleminen johtaa hindulaisen käsityksen mukaan suotuisampaan jälleensyntymään. Kasvissyönti on osa hindulaisuuden uskonnollista perintöä.
Rituaalit ja harjoittaminen
Hindulaisuudella ei ole keskitetysti hallittua kirkkoa, vaan temppeleillä, kylillä, lahkoilla ja yhteisöillä on omat johtajansa. Usein perheillä on oma neuvonantaja, joka hoitaa siirtymäriitit ja toimii hengellisenä opettajana.
Nimenanto, ensimmäinen kiinteän ruuan syöttö, ensimmäinen tukanleikkuu, opiskelun aloittaminen, häät, ja hautajaiset ovat tärkeitä hetkiä hindun elämässä. Vainajan muistolle uhrataan ateria ainakin kerran vuodessa kolmen sukupolven ajan. Askeetiksi, uskonnollisen lahkon jäseneksi tai papiksi ryhtymiselle on olemassa omat rituaalinsa.Kylpeminen ennen ateriaa ja jumalanpalvelusta ovat osa päivittäisiä rituaaleja, samoin rukoukset auringon noustessa ja laskiessa sekä pyhien puiden kastelu. Ruoka on tapana uhrata jumalille ennen sen nauttimista.
Jumalanpalveluksessa korostetaan henkistä uusiutumista, joka tapahtuu jumalan tullessa vieraaksi ihmisen sydämeen. Temppelipalveluksissa papit kylvettävät, pukevat ja palvovat jumalapatsaita. Tanssia ja transsia käytetään alempien kastien palveluksissa.Hindulaisessa kalenterissa on lukuisia uskonnollisia juhlia, joista yhteisöllisesti tärkeimpien joukossa ovat holi-karnevaali keväällä ja loka-marraskuuhun ajoittuva valon juhla diwali. Paastot ja pyhiinvaellukset kuuluvat olennaisesti uskonnon harjoittamiseen.