Mitä on makrokuvaus?

Makrovalokuvaus tarkoittaa kohteen kuvaamista filmille luonnollisen kokoisena tai sitä suurempana. Makrokuvauksessa kohteista otetaan siis lähikuvia. Tavallisimmin makrovalokuvausta harrastavat luontokuvaajat. Makrovalokuvauksessa käytettäviä välineitä ovat makro-objektiivit, paljelaitteet ja loittorenkaat. Makro-objektiivien polttovälit vaihtelevat 50 mm:stä 200 mm:iin. Makro-objektiivia ei kuitenkaan kannata ostaa erikseen, ellei aio erikoistua lähikuvaukseen. Ne ovat nimittäin varsin kalliita. Valokuvausta vähän harrastava voi ottaa lähikuvia ilman erityistä makro-objektiivia. Nykyaikaisissa zoom-objekteissa on makroasento, jolla on hyvä kuvata pienikokoisia kohteita. Kun zoom-objektiivi laitetaan makroasentoon, objektiivi voidaan tarkentaa normaalia lähemmäksi.

Paljelaite on väline, jota käyttämällä kuvaaja voi vaihdella kuvautumissuhdetta portaattomasti laajalla asteikolla. Paljelaitteen toinen pää sopii kameraan, ja toiseen kiinnitetään tavallinen objektiivi. Loittorenkaat puolestaan ovat välineitä, joita voidaan käyttää yhdessä tai erikseen muuttamaan objektiivin etäisyyttä filmistä. Tämä mahdollistaa kuvautumissuhteen portaittaisen suurentamisen. Loittorenkaat myydään tavallisesti kolmen renkaan sarjoina. Loittorenkaat ja paljelaitteet asetetaan kameran rungon ja objektiivin väliin.

Makrovalokuvauksessa tärkeä apuväline on kamerajalusta. Se estää kameran tärähtämistä. Valokuvattavasta kohteesta tulee etenkin käsivalotusta käytettäessä epäselvä, jos kamera tärähtää. Lisäksi makrovalokuvauksessa kannattaa käyttää herkkää filmiä, sillä se lyhentää valotusaikaa. Lankalaukaisinkin on hyvä apuväline makrokuvauksessa. Sitä käyttämällä kameran suljin saadaan laukaistuksi koskematta kameraan.Lähikuvia voi ottaa kaikenlaisista kohteista. Luonnossa hyviä lähikuvauskohteita ovat kukat, hyönteiset ja kasvit. Kotipuutarhan kukkia voi tietysti myös kuvata. Kuvauskohdetta ei aina tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Aloittelija voi kokeilla lähikuvien ottamista kuvaamalla paikallaan pysyviä kohteita. Tällaisia ovat esimerkiksi jo mainitut kukat ja kasvit. Kohteen liikahtelu pilaa herkästi otoksen. Kohteen liikahtaminen aiheuttaa kuvaan liike-epäterävyyttä.

Makrokuvauksella päästään lähelle kohdetta. Voidaan esimerkiksi tarkentaa kukan keskustaan.Lähikuvissa kohde avautuu katsojalle mielenkiintoisella tavalla. Kohde tulee tarkasti esille. Tausta voidaan häivyttää sumeaksi. Esimerkiksi kukka erotetaan taustastaan käyttämällä suurta aukkoa. Lähikuvissa tarkennusalue on pieni. Onnistuneen otoksen saamiseksi huolellinen tarkentaminen on tärkeää. Kuvaajan hyvä muistisääntö lähikuvaksessakin on, että filmiä ei kannata säästää. Kohdetta kannattaa kuvata eri kuvakulmista. Myös eri valossa kuvaaminen saa kohteen näyttämään erilaiselta.