Mitä on koliikki?

Viime aikoina pienten vauvojen koliikkivaivat ovat olleet paljon esillä eikä suotta, sillä vaivat ovat luultuakin yleisempiä vastasyntyneillä ja ne jatkuvat tavallisesti 3-4 kk ikään saakka. Puhutaankin melko usein niin sanotusta ” kolmen kuukauden koliikista”, koska keskimäärin voidaan arvioida koliikkiin liittyvän itkuisuuden päättyvän juuri kolmen kuukauden kieppeillä. Sanotaan, että kaikista Suomen vastasyntyneistä vaikeasta koliikista kärsii jopa 13 % vauvoista.

Vauva, joka kärsii koliikista, alkaa tavallisesti itkeä illalla. Itku on hyvin voimakasta ja se voi jatkua useita tunteja melkeinpä yhtäjaksoisesti. Vauvan vatsa voi tuntua kovalta ja pingottuneelta samaan aikaan. Koliikkioireita ilmenee yleensä ainakin kolmena päivänä viikossa ja vähintään kolmen viikon ajan.

Koliikin syitä

Koliikin syitä ei varsinaisesti tunneta ja on vain arveltu, että takana olisi moniakin erilaisia syitä. Koliikkivaivojen taustalla voi olla mahdollisesti erilaisia suolistovaivoja, mutta tämäkin on vain arvelua perimmäisten syiden puuttuessa. Joskus koliikkivaivoista kärsivien vauvojen vanhempia ohjeistetaan erilaisilla syöttämistavoilla ja niiden merkityksestä koliikkivaivojen määrään, mutta noitakaan ohjeistuksia ei voi pitää ohjenuorana. On siis erittäin tärkeää ymmärtää lapsen hoitajana, että koliikin takana ei ole lapsen huono huolenpito ja hoito ja koliikista ei jää lapselle minkäänlaisia pysyviä haittoja. Itse asiassa itkuisuuden kestäminen saattaakin olla suuri koettelemus juuri vanhemmille ja jäädä kylläkin heidän mieleen koettelevana aikana, toisin kuin vauvalle.

Joskus sanotaan, että äidin käyttämien rasvojen erittyminen ja vauvalle annettava rasvaliukoinen D-vitamiinilisä saattavat johtaa sappirakon toiminnan häiriöihin ja näin koliikkivaivojen ilmenemiseen. Kouristeleva sappirakko ja vatsan turvotus voivat aiheuttaa kipuja, joita on verrattu aikuisten sappikivikohtauksen kipuihin. Näin vauvan itku saattaa johtua siis todellisista kivuista.

Ruuansulatuksen hidastuminen ja vaikeutuminen esimerkiksi tapauksissa, jolloin äidin maidon mukana saatavat äidin käyttämät valkuaisaineet eivät pilkkoudu kunnolla vaan siirtyvät paksusuoleen, saattavat aiheuttaa osaltaan koliikkivaivoille tyypillisiä oireita. Vauva saattaa olla levoton ja nukkua huonosti. Vauvalla voi olla joskus myös allergisia oireita. Joskus äidin jätettyä omasta ravinnostaan pois kaikki maitotaloustuotteet vauvan vatsavaivat ovat saattaneet helpottua jopa muutamassa tunnissa.

Kun vauvan hormonitoiminta normalisoituu kunnolla, eli noin 3-4kk ikäisellä vauvalla, koliikkivaivat häviävät yleensä itsestään. Joskus onkin pohdiskeltu, että tietyt hormonit ja niiden liiallinen tai liian vähäinen erittyminen heti syntymän jälkeen saattaisi aiheuttaa koliikkioireita vauvalle. Koliikkivauvahan itkee eniten ilta-aikaan ja tutkimuksissa on todettu, että kolekystokiniini-suolistohormonia erittyisi juuri illasta puoleen yöhön kaikista niukimmin ja se saattaisi olla näin osasyynä vauvan itkuisuuteen ja koliikkiin.

Monesti koliikkivauvojen on havaittu kärsivän myös magnesiumin puutteesta. Tavallisesti magnesiumvajaus on myös vauvan äidillä. Tämä on hyvin tyypillistä maissa, joissa käytetään runsaasti maitotaloustuotteita ja varsin vähän tummanvihreitä, runsaasti magnesiumia sisältäviä vihanneksia. Magnesiumillahan on suuri merkitys esimerkiksi suoliston ja sappirakon ja lihaksiston liikettä ja toimintaa. Lihaskouristelut ja kouristelut suolistossa saattavatkin siis olla magnesiumin puutteesta johtuvaa. Vauvoilla myös jalkalihasten kouristelut koliikin aikana voivat olla kivuliaita. Imettävän äidin olisikin syytä nauttia magnesiumlisää ennen nukkumaanmenoa. Luontaistuotekaupasta tai apteekista saatavat magnesiumlisät on havaittu varsin tehokkaiksi. On kuitenkin varottava nauttimasta magnesiumia liikaa, koska se saattaa aiheuttaa ripulia. Magnesium nimittäin lisää kaikin tavoin liikettä suolistossa. Joskus imettävä äiti saattaa nauttia vahvoja B-vitamiinilisiä oman energiantarpeensa turvaamiseksi. B-vitamiinilisien on kuitenkin todettu joissakin tapauksissa aiheuttavan niin ikään vauvan itkuisuutta ja koliikkivaivoiksi luokiteltavia oireita.

Vauvan itkuisuus ja koliikkivaivat voivat johtua myös siitä, että hänen hermojärjestelmänsä ja aistitoimintonsa eivät ole vielä ehtineet kehittyä kunnolla. Suolisto ja hermojärjestelmä ovat yhteydessä toisiinsa. Liialliset valo-, ääni- tai virikeärsykkeet saattavat saada vauvan hermostumaan ja näin ne aiheuttavat osaltaan vatsaoireita. Joskus myös vaikeassa synnytyksessä saattaa aiheutua hermopinne, jolloin kiertäjähermon toiminta vaikeutuu. Kiropraktikot ja naprapaatit osaavat käsitellä kiertäjähermoa, jolloin tämä voi olla joskus avuksi myös koliikkivaivoista kärsiville.

Koliikkivaivojen hoitokeinoja

Yleensä ottaen vallalla on ollut sellainen käsitys, että koliikkivauvojen hoidossa tulisi yrittää saada vähennettyä kaasun muodostusta suolistoon jollakin keinolla. Vauvan rauhallisien syöttöhetkien imettäen tai pullosta ruokkien ja mahdollisimman hyvässä pystyasennossa sanotaan olevan koliikkivaivojen vähentämisessä hyväksi avuksi. Vauva pitäisi muistaa röyhtäyttää usein syöttämisen aikana ja sen jälkeen. Joskus on arveltu, että suolistosta olevien ilmakuplien kokoa pienentämällä voidaan myös vähentää suolisto-oireita. Tässä voi auttaa apteekista saatava Cuplaton-lääke, jota käytetään ruokailujen yhteydessä.

Rytminen keinuttelu ja liikuttelu tuntuvat tehoavan joihinkin koliikkivauvoihin positiivisessa mielessä. Lapsen kanniskelu, keinutuolissa heijaaminen tai edestakaisin liikuttelu rattaissa voi tosin tuntua varsin työläältä varsinkin, jos kyseisiä keinoja tarvitaan avuksi päivittäin ja kolmen kuukauden ajanjakson pituudelta. Joku on päätynyt ajeluttamaan huutavaa vauvaansa jopa autolla ympäri kyliä, koska on havainnut auton hyrinän ja tasaisen hytkytyksen parhaaksi vauvalleen. Ei kannata kuitenkaan ryhtyä satojen kilometrien ajeluttamiseen tai tuntikausien heijaamiseen, sillä jos keinuttelu ei tunnu tehoavan lyhyemmässä ajassa – vaikkapa puolessa tunnissa – kannattaa kokeilla asettaa vauva esimerkiksi vatsalleen omaan sänkyynsä. Yllättäen vauva saattaakin rauhoittua sinne varsin piankin. Jos vauva on rauhallinen, on tärkeää muistaa, että vauvan pitää antaa nukahtaa itse uneen eikä häntä tarvitse ryhtyä silloin keinuttelemaan tai hyssyttelemään millään tavoin.

Nukkumisrytmiä tulisi joka tapauksessa yrittää painottaa yöaikaan. On varottava, ettei vauva nuku myöskään liian pitkiä jaksoja päiväsaikaan, jotta yöunirytmi ei häiriydy ainakaan tämän takia. Jotkut vanhemmat ryhtyvät heti syöttämään vauvaansa, kun tämä parkaisee. On hyvä tietää, että vatsan tyhjeneminen kestää normaalisti noin parisen tuntia, eli hyvin tiheään tapahtuvat syötöt vain yksinkertaisesti pahentavat tilannetta. Vauvan kannattaa antaa venytellä sylissä selällään päivittäin. Joskus vauva joutuu olemaan auton turvaistuimessa tai vastaavassa asennossa, jolloin sisäelinten normaalin toiminnan tila voi ahtautua ja ruuansulatustoiminnat voivat estyä. Näin vauvan olo saattaa olla hyvinkin tukala ja venyttelyllä vaikutetaan positiivisesti vauvan ryhtiin.

Kun vauva kärsii koliikista, on luonnollista, että vaivasta kärsii myös koko muu perhe. Illat ja yöt saattavat kulua viikkokausia vauvaa kanniskellessa ympäriinsä ja rauhoitellessa. Jos tilanne alkaa tuntua perheessä liian raskaalta ja vaikealta kestää, on paras hakeutua neuvolaan tai lastenlääkärin luokse ja kysyä neuvoa tilanteeseen.

Koliikkivauvan päivän hoidot ja äidin elämäntapamuutokset

Koliikkivauvan vanhemman on hyvä laatia itselleen hoitosuunnitelma, jonka avulla on hyvä edetä päivittäin. Aamupäivään on hyvä sisällyttää vauvan koko hieronta ja iltapäivällä suoritetaan niin sanottu koliikkihieronta. Hieronta aloitetaan aina pään hieronnalla ensin. Päänhieronta vahvistaa vauvan perusturvallisuutta ja näin vauva tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hierottaessa vauvaan luodaan katsekontakti ja näin häneltä aivan kuin pyydetään lupa saada hieroa. Vauvan koko keho hierotaan järjestelmällisesti ja hitaasti edeten. Vauvan jalat voidaan viedä koukussa vatsan päälle ja vatsan alueen lihakset rentoutetaan. Jalkoja voidaan ravistella kevyesti liikesarjan päätteeksi. Koliikkihoidon aikana hieronta on varsin tarpeellista, mutta sitä on hyvä jatkaa koliikkivaivojen jo helpotuttuakin ja loputtua kokonaan.

Jos äiti imettää, hänen on syytä lopettaa maitotaloustuotteiden käyttäminen. Myöskään kahvia tai muita vastaavia nautintoaineita, kuten esimerkiksi mustaa teetä, ei kannata imetysaikana käyttää. Koliikkivauvan äidin on syytä tarkkailla muutenkin omaa ravintoaan ja eri ravintoaineiden käyttöä. Jos äiti nauttii paljon vehnästä tehtyjä tuotteita, kaalia, valkosipulia tai papuja, niillä voi olla merkitystä vauvan olotilaan ja niiden käyttöä kannattaa ehkä mahdollisesti rajoittaa, jos vauva on kovin levoton ja itkuinen. Myös äidin nauttimat salmiakki ja valkoinen sokeri katsotaan haitallisiksi aineiksi näissä tapauksissa. Moni lisäaine, joita on valmisruuissa ja monissa leikkeleissä voi olla myös hyvin haitallista vauvalle, eli nekin on hyvä panna ”tauolla olevien” ruokien listalle. Äidin nauttima tupakka ja alkoholi ovat ilman muuta haitallisia, eli imettävän äidin olisikin syytä jatkaa jo raskausaikana omaksumaansa kokonaan savutonta ja alkoholitonta vaihetta. Jos vauva nauttii päivittäin korviketta, olisi hyvä löytää vauvalle jokin muu kuin lehmänmaitopohjainen korvike.

Illalla vauva kannattaa kylvettää lämpimässä vedessä. Näin lihasjännitys laukeaa ja vauva rauhoittuu, varsinkin, jos vauva on itkenyt juuri kovasti. Joskushan kylpyä ei voi ajatella ollenkaan, varsinkin jos vauvan itkuisuus on kovaa koko illan jatkuen yöhön saakka.