Vammojen ennalta ehkäisy
Urheilun ja liikuntaharrastusten mielekkyys lähtee oman kehon kuuntelusta. Aloitteleva liikuntaharrastaja ei ehkä vielä tunne kehonsa viestejä, joten liikuntaharrastuksen aloittaminen kannattaa ottaa myös oppiretkenä oman kehonsa viestien kuunteluun. Ammattiliikkujan oman kehon tuntemus on ehkä syvempää, mutta yhtälailla ammattiliikkuja tekee virhearvioita kivun ja rasitustuntemusten huomioonottamisessa. Suurin ongelma lieneekin haluttomuuden ja kehon todellisen väsymystilan erottamisessa. Jos haluaa kehittyä valitsemassaan lajissa tai vaikka yleisessä kunnon kohottamisessa, on aivan ensimmäiseksi opittava tunnistamaan haluttomuus ja kehon väsymystila toisistaan.
Ihminen pitää joutenolosta. Kun on valittavana endorfiinipiikki, jonka saa liikunnasta, tai mielihyvä joutenolosta, liikutaan oman itsensä tuntemuksen alueella. Haluttomuus on voitettavissa ainoastaan itsekurilla ja toisinaan on vain pakotettava itsensä liikkeelle. Liikkeelle pakottamisesta voi saada loistavan palkinnon. Olo paranee, mieli virkistyy ja elämä tuntuu paremmalta.
Jos haluttomuus liittyy kehon fyysiseen väsymystilaan, parempi vaihtoehto on todellakin joutenolo. Pakottaminen fyysisessä väsymystilassa altistaa vammoille. Kun keho on väsynyt, myös keskittymiskyky heikkenee. Näin metsäisen lenkkipolun normaalisti vaarattomat pienet kuopat tai polulle pudonneet mitättömät oksat saattavat aiheuttaa arviointivirheen. Seurauksena saattaa olla nilkan nyrjähdys, koska keho ei kuoppaan astuessa jaksa reagoida yllättäen muuttuneeseen liikerataan eikä keho pysty korjaamaan tilannetta riittävän nopeasti.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Stressaava elämäntilanne saattaa aiheuttaa väsymystilan, johon myös keho reagoi. Liikunta purkaa stressiä, mutta stressin määrää on myös opittava tarkkailemaan. Joskus kannattaa juoksulenkin tai kuntosalilla puurtamisen sijaan mennä päiväunille ja nukkua mahdollinen univelka pois. Liikunnan laatu on sovitettava myös henkiseen olotilaan. Hyvinä päivinä kaikki liikunta tuntuu hyvälle, eikä mikään riitä. Huonoina päivinä taas pelkkä treenikassin pakkaaminen voi ylittää sietokyvyn.
Äärimmäinen hyvä olo ja äärimmäinen huono olo ovat helposti tunnistettavissa. Vaikeus oman kehon tarpeiden ja kykyjen arvioinnissa löytyykin näiden kahden ääripään väliltä. Aivan kuten kunto ja taidotkin kehittyvät liikkumalla, myös arviointikyky kehittyy, kun sitä harjoittelee aktiivisesti. Tärkein urheilu- ja liikuntaperäisten vammojen ehkäisykeino on itsetuntemuksen lisääminen.