Kuinka taata turvallisuus vaelluksella?
Vaeltaminen on huomattavasti turvallisempaa, kun varustautuu hyvin jo etukäteen. Reitistä ja aikataulusta tulee ilmoittaa ennen matkaa jollekin läheiselle. Yksin ei saa lähteä vaeltamaan varsinkaan useammaksi päiväksi. Tärkeintä on varustautua niin, että selviää, vaikkei pääsisikään sovittuun leiriytymiskohteeseen kuten autiotuvalle. Reittien suunnitellussa käytetään järkeä, tavoitteet päivää kohden asetetaan sopiviksi ja helposti toteutettaviksi. Ruokailun ja nestetankkauksen on tapahduttava säännöllisin väliajoin, ettei kunto pääse heikentymään suotta. Vesistöillä liikutaan varovasti, ylitys tapahtuu turvallisimmilta kohdilta. Muutenkin reittivalinnassa vältetään riskialttiita kivikoita, soita ja jyrkkiä rinteitä. Huonossa säässä ei kannata kulkea ellei ole aivan pakko.
Ensiaputaitojaan kannattaa kerrata jo ennen vaellukselle lähtöä. Vaelluksella joutuu todennäköisimmin hoitamaan venähdyksiä, haavoja ja murtumia. Hankaumia jaloissa kannattaa ehkäistä jo ennalta esimerkiksi urheiluteipillä helpoiten hiertyvillä alueilla. Matkalle kannattaa ottaa ensiapupakkauksen lisäksi mukaan kyypakkaus käärmeenpuremia ja ampiaisenpistoja sekä muita allergisia oireita varten.
Eksyessä on tärkeintä säilyttää malttinsa. Jos mahdollista, kannattaa palata siihen kohtaan, missä vielä oli selvillä olinpaikastaan, esimerkiksi jalanjälkiään seuraamalla. Toinen vaihtoehto on jatkaa suoraan viimeksi otettua kompassisuuntaa kohti, kunnes voi määrittää sijaintinsa uudelleen. Kannattaa myös vilkuilla ympärilleen, jos lähistöllä olisi joku huomattavan kokoinen maamerkki kuten kivenlohkare, kivikko, kukkula, joki, oja tai suokaistale, joka olisi merkitty karttaan. Suomessa on runsaasti teitä ja asutustakin, joten yleensä yhteen suuntaan kulkemalla saavuttaa aina tien tai talon. Liian väsyneenä ei kannata lähteä kulkemaan, vaan sytyttää nuotio ja levätä odottaen etsintäpartiota. Jos oma kännykkä ei toimi, niin ainakin tuntureilla ja erämaissa on erämaapuhelimia, joista hätäpuhelut ovat ilmaisia.