Juhannuksen perinteitä, tapoja ja taikuutta
Vaikka juhannuksen uskonnollinen merkitys onkin jäänyt taka-alalle, tämän keskikesän juhla on edelleen säilyttänyt paikkansa häiden vietto ja ripille pääsypäivänä. Juhannushäät ovat jonkin verran menettäneet suosiotaan. Perinteeksi on muodostunut esim. Helsingin Seurasaaressa vietettävät vihkiäiset, joissa joka vuosi vihitään morsiuspari perinteisin menoin. Tämä tapa alkoi jo vuonna 1956.
Luonnonläheisyys ja kauneus on iso osa juhannuksen tunnelmaa. Monet kaupunkilaiset hakeutuvat maaseudulle luonnonhelmaan, mökille ja ulkoilmajuhliin. Luonnon antimien uskottiin tähän aikaan olevan tehokkaimmillaan ja esimerkiksi lääkekasvit olivat tehokkaampia, kun ne kerättiin juuri juhannusyönä; ennen aamunkoittoa. Luontoäidin lahjoilla pyrittiin myös vaikuttamaan karjaonneen kukittamalla lehmät juhlien ajaksi. Parhaan tehon uskottiin olevan kielonkukilla. Myös huoneita, karjasuojia ja juhla-alueita oli tapana koristella runsain kukin. Myös vanha tapa levittää asuinhuoneiden lattialle haavanlehtiä on säilynyt näihin päiviin saakka.
Taikuus ja uskomukset luovat juhannukseen oman mystisen vivahteensa. Kaikkien taikavoimien uskottiin olevan liikkeelä; noidat kokoontuivat juhlimaan Kyöpelivuorelle. Pahoja voimia on kautta aikain pyritty karkottamaan sytyttämällä tulia, juhannuskokkoja. Kokkoja poltetaan eripuolilla Suomea pääsiäisenä tai juhannuksena. Kokon polton korvikkeeksi etenkin Ruotsissa levisi tapa koristella juhlan kunniaksi juhannussalko. Salko muistuttaa muodoltaan laivan mastoa. Rakennelma koristetaan oksilla, lehvillä ja seppeleillä. Suomessa juhannussalko kuuluu ruotsinkielisen väestön juhannusperinteisiin.
Olennainen osa vanhoja uskomuksia ovat taiat, joilla nuoret naimattomat tytöt uskoivat parantavansa sulhasonneaan. Varmoja konsteja löytää sulho tulevana vuotena olivat mm. Mennä alastomana kieriskelemään koskemattomaan aamukasteeseen. Kasvit liittyvät myös moneen juhannustaikaan. Tulevan siippansa näkee unessa, kun kerää niityltä yhdeksän kukkaa tyynynsä alle, kaikkien kerättyjen kukkien tuli olla luonnonvaraisia ja eri lajia. Juhannussaunasta tullessa, puhtaana, saunavasta viskattiin jalkojen välistä ja minne lehväpuoli sattuikaan osoittamaan vastan pudotessa maahan, sieltä suunnasta löytyisi tuleva aviomies. Lähteistä ja kaivoista saattoi myös tulevan sulhasen kuvan nähdä; piti kerätä yhdeksän kukkaa ja kävellä selkä edellä veden äärelle kääntyä hitaasti, pudottaa kukat veteen ja odottaa niin miehen kasvot ilmestyisivät näkyviin.
Juhannusmaisemaan kuuluu ehdottomasti liputus. Suomen lippu nostetaan salkoon jo juhannusaattoiltana kello 18.00 ja lasketaan juhannuspäiväniltana kello 21.00.