Eppu Nuotio: Ollaan ananas ja kookos
Ihania ihastuksia ja muuta mukavaa
Eppu Nuotio 1998: Ollaan ananas ja kookos: Rakkausriimejä, Tammi, 32 s.
Huvittavan suloisen kuvituksen Eppu Nuotion runokokoelmaan Ollaan ananas ja kookos on tehnyt Virpi Talvitie. Runot ihastuttavat niin aikuisia kuin lapsiakin. Runot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja niissä käytetään loppusointua, joka entisestäänkin sitoo ne tiiviimmiksi paketeiksi.
Kuten teoksen alaotsikko Rakkausriimejä jo kertoo, runoissa puhutaan rakkaudesta ja ihastuksesta, aikuisista ja lapsista. Monessa runossa on hyvin vahvana lapsen näkökulma ja lapsen näkemys, esimerkiksi siitä että ”äiti kyllä rakasta isää”. Juuri tämä lapsen silmin katsominen tekee runoista samalla niin ihanan sinisilmäisiä, mutta samalla hyvin tarkkanäköisiä.
Nuotion kokoelmassa runoilla esitellään koko ihmiselämän kirjo vauvasta vaariin. Runoillaan vauvoista, taaperoista hiekkalaatikolla, ekaluokkalaisesta, teini-ikäisestä ja aikuisista häissä, vanhempina ja vanhuksina. Runoissa rakkaus on jännittävää, mutta samalla arkista. Rakkaus saa ihmiset tekemään asioita, jotka lasten silmin näyttäytyvät teoksessa hyvin hassuina. Kokoelman lämmin tunnelma saa helposti lukijan kasvoille hymyn ja iloisen mielen.
| ”Jehuu! Minä olen lätkässä ja |
| pihkassa ja pyörällä päästä! |
| Se on mahtavaa! En ole puusta enkä jäästä! |
| Minä tärisen ja pörisen ja hyrisen ja laulan |
| ja armastani kuikuillessa saan varmaan |
| strutsin kaulan!” |