Millainen piano on harrastussoittimena ja kelle se sopii?
Piano on kautta aikain ollut yleisin musiikinharrastussoitin, ja sen soittajia on edelleenkin eniten musiikkioppilaitosten oppilaista, vaikka ennestään harvinaiset soittimet ovatkin yleistymässä, kiitos musiikkiluokkajärjestelmämme. Pianon suosiota kasvattaa osaltaan soittimen sosiaalisuus. Sitä käytetään kaikkien mahdollisten soitinten säestäjänä, konserttoja soitettaessa korvaamaan puuttuvaa orkesteria ja silloin säestämään myös toista pianoa. Piano on myös käytännöllinen musiikkiopin apuväline, toisaalta moniäänisyytensä vuoksi ja myös koskettimiston havainnollisuuden vuoksi erilaisia tonaalisia järjestelmiä ja intervalleja opeteltaessa. Seuraavassa pianosta kertoo Heta Rautio, joka on valmistunut pianopedagogiksi Stadiasta ja opiskelee musiikkitiedettä Jyväskylän yliopistossa: ”Piano on monelle tuttu kosketinsoitin, joka sai nykyisen muotonsa 1800-luvulla. Pystypiano on yleisin kotien pienempiinkin tiloihin mahtuva soitin. Siinä kielet ovat pystyssä ja osaksi ristikkäin. Flyygelissä kielet ovat pidemmät ja vaakatasossa, minkä vuoksi myös ääni on pystypianoa voimakkaampi. Sekä flyygeleistä että pianoista löytyy kunkin tarpeeseen sopivia pienempiä ja suurempia kokoja.
Pianon ääni syntyy kosketinta painamalla, jolloin huopapäällysteinen vasara lyö metallikieliin. Kielien värähtely siirtyy ääntä voimistavaan kaikupohjaan. Vasaran lyönnin jälkeen ääni vaimenee vähitellen kuulumattomiin. Pianoa voidaan sanoa myös lyömäsoittimeksi, sillä äänen tuotto perustuu vasaroiden lyönteihin.
Pianon ääniala on yleensä noin seitsemän oktaavia, mikä mahdollistaa erittäin laajan äänimaiseman. Kosketustapaa muuttamalla soittaja voi varioida äänen voimakkuutta, sointia ja väriä. Pianon alkuperäinen italiankielinen nimi on fortepiano, ja soittajan onkin helppo säädellä äänenvoimakkuutta. Pianisti voi kuvitella matkivansa vaikkapa laulua, huilua tai kokonaista orkesteria. Kokeneempi soittaja osaa kätkeä vasaroiden lyönnit ja loihtia soittotavallaan laulavan melodian. Pianossa olevien polkimien eli pedaalien avulla voidaan jättää yksi ääni soimaan taustalle, vaimentaa ääntä tai jättää äänet kaikumaan. Soittaja ei voi vaikuttaa kosketustavallaan pianon viritykseen, koska kosketinta painaessa ääni soi aina samalta korkeudelta. Pianon viritys tapahtuu kiertämällä teräslankaisten kielien kiinnitystappeja.
Pianolla on mahdollista soittaa erittäin monipuolista ohjelmistoa juuri soittimen muuntautumiskyvyn ansiosta. Pianolle on sävelletty runsaasti musiikkia niin soolosoittimena kuin säestys- ja yhtyesoittimenakin. Pianonsoiton voi aloittaa jo ennen kouluikää, koska soittaminen ei vaadi alussa suuria fyysisiä ponnistuksia ja pianotuolin korkeudenkin voi säätää pienelle soittajalle sopivaksi.