Mitä naistutkimus on?
Naistutkimus on sukupuolikysymyksiä tarkasteleva tieteenala. Yliopistoissa naistutkimuksella on ollut enemmän tai vähemmän vankka asema 1970-luvulta saakka, vakiintunut se on oikeastaan vasta 90-luvulla. Naistutkimusta voidaan pitää myös kattokäsitteenä feministiselle tutkimukselle, kriittiselle miestutkimukselle ja queer-studies suuntaukselle, jotka liitetään Suomessa usein naistutkimus-nimen alle. Naistutkimus sisältää monia kiinnostuksen alueita, viittauksia muihin tieteisiin ja yhteystyötä eri tieteenalojen kanssa. Naistutkimus on kriittinen tieteenala, joka juuri kriittisen asenteensa vuoksi on löytänyt paikan useimmista yhteiskunnallisista ja humanistisista kysymyksenasetteluista.
Naistutkimus ei keskity nimestään huolimatta vain naisiin, vaan tätä nykyä tutkimuksen keskiössä on ennemmin sukupuoli (gender) kuin naiset. Tutkimus voi siis tarkastella miestä, maskuliinisuutta, naista, feminiinisyyttä, seksuaalisuutta tai muita sukupuoleen liittyviä kysymyksiä. Nimi ei ole kuitenkaan sattumanvarainen valinta vaan sen avulla tutkimus liitetään naistutkimuksen historiaan. Naistutkimus syntyi tuottamaan tieteellistä pohdintaa sukupuolen olemuksesta (ks. sukupuoli), merkityksestä ja vaikutuksesta nimenomaan naisten näkökulmasta. Näin se jatkoi feministisen ajattelun perinnettä sen yliopistollisena muotona. Feministinen ajattelu pyrkii osoittamaan ajatteluumme iskostuneen mieskeskeisyyden ja patriarkaalisen yhteiskunnan epätasa-arvoiset käytännöt.
Naistutkimuksen keskeinen piirre on sen kriittisyys. Naistutkimuksen keskuudessa on kritisoitu muun muassa tiedemaailman, koulutuksen ja kasvatuksen, työelämän sekä median sukupuolittuneisuutta. Naistutkimus on jakautunut erilaisiin suuntiin, joissa sukupuolta ja sukupuolten suhdetta käsitellään hyvin eri tavoin. Näin naistutkimuksen tavoitteet voivat olla hyvinkin erilaisia vaihdellen radikaaleista vaatimuksista maltillisiin tasa-arvopyrkimyksiin. Myös lähestymistavat voivat olla joko teoreettisia tai käytännöllisiä. Naistutkimus on saatettu joskus ymmärtää hyvin kapea-alaisesti radikaalina feminisminä. Tärkeämpää olisi nähdä naistutkimus monien eri tavoitteiden ja lähtökohtien leikkauspisteenä.
Naistutkimuksen tavoitteet ovat emansipatorisia, eli tutkimuksessa tähdätään naisten aseman näkyväksi tekemiseen, parantamiseen ja yhteiskunnallisten sukupuolittuneiden rakenteiden purkamiseen. Emansipaation ohella naistutkimus on ottanut tehtäväkseen tasa-arvo- ja sukupuolikysymysten valtavirtaistamisen. Valtavirtaistaminen tähtää tutkimuksissa ja naistutkimuksen sisällä tehtyjen kehitysstrategioiden ja tasa-arvotavoitteiden levittämiseen ja käyttöönottoon yhteiskunnan eri tasoilla.
Naistutkimuksen erilaiset tavoitteet ja poikkitieteelliset lähestymistavat tekevät siitä tieteenalan, joka on löytänyt paikkansa useimmista humanistisista ja yhteiskunnallisista tieteistä (ks. esim naishistoria). Sitä voi myös opiskella useimmissa Suomen yliopistoissa.