Miten keskosvauvan hoito eroaa tavallisesta vauvanhoidosta?
Sairaalassa
Keskosvauva viettää yleensä elämänsä ensi ajat sairaalassa. Vanhemmat opettelevat hoitamaan lastaan aluksi sairaalaympäristössä, ja heidän tulee hallita myös sellaisia asioita, joihin tavallisten vanhempien ei tarvitse tutustua.
Tärkein vanhempien tehtävä on luonnollisesti olla lähellä lasta. Kenguruhoito, jossa vauvaa pidetään vanhemman ihoa vasten paidan sisällä on yksi tapa pitää häntä lähellä ja antaa hänen tuntea vanhemman turvalliset sydämenlyönnit. Vaikka lapsi palaakin sairaalasänkyyn ja erilaisten mittarien mitattavaksi, aika on molemmille tärkeä.
Sairaaloissa suhtaudutaan yleensä myönteisesti myös keskoslasten imettämiseen, mutta se voi olla vaikeaa lapsen heikkouden vuoksi. Lisäksi sairaalassa ei ehkä ole sopivaa, rauhallista paikkaa imetysharjoituksille.
Sairaala-aika kestää keskoslapsella paljon tavallista pitempään, lapsen voinnista riippuen muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Usein lapsi pääsee ”kotilomille” ennen lopullista kotiuttamista; näin vanhemmat voivat totutella lapsen hoitoon myös kotioloissa.
Kotiin pääsemisen jälkeenkin yhteys sairaalaan on monesti tiivis, ja lapsen kehitystä ja mahdollisten erityisten sairauksien tilaa seurataan. Neuvolassa käydään aluksi parikin kertaa viikossa, koska lapsen painon kehittymistä seurataan tarkasti.
Kotona
Keskoslapsen kotihoitokin poikkeaa hieman tavanomaisesta: lapselle esim. annetaan erilaisia lisäravinteita tippoina ja jauheina. Keskosille myös suositellaan kiinteiden ruokien aloittamista aikaisemmin kuin täysiaikaisille lapsille, joskus jo 1-2 kk iästä lähtien. Näillä keinoin pyritään, paitsi nostamaan lapsen painoa, myös takaamaan riittävä ravinteiden saanti. Täysiaikaiset lapset ovat raskauden loppuvaiheissa keränneet rautavaraston, joka riittää ensimmäisen puolen vuoden ajaksi. Keskosilla tätä varastoa ei ole, joten anemia olisi ilman lisäravinteita tavallista.
Jos keskoslapsella ei ole erityisiä sairauksia, lapsen hoito lähenee ensi kuukausien jälkeen tavallista lapsenhoitoa. Usein kuitenkin keskosten kasvua ja kehitystä seurataan pitkään.