Lainsuojattomat
Ruotsalaisen mykänkauden suurteos
Victor Sjöströmin Lainsuojattomat (Berg-Ejvind och hans hustru, Ruotsi 1918) ei ole vain pelkkä elokuva kahdesta ihmisestä, se on tarina rakkaudesta, jonka voimaa ihminen ei pysty hallitsemaan. Rakkaus on osa sitä alkukantaista luonnonvoimaa, jonka kanssa elokuvan päähenkilöt ovat kuin yhtä. Islannin uljaat maisemat ovat samalla lailla elokuvan pääosassa siinä missä näyttelijätkin--ohjaaja itse miespääosassa. Jo pelkät yksittäiset kuvat kertovat, miten erottamattomia luonto ja ihminen ovat toisistaan: Berg-Ejvind geysirin äärellä, kuuma lähde suihkuaa vettä ylöspäin valtaisalla voimalla aivan kuin yhtyen miehen elämäntahtoon. Luonto ja ihminen kommunikoivat keskenään. Tai kuvassa, jossa Berg-Ejvind ja hänen rakastettunsa Halla pakomatkansa alkuvaiheessa ovat kuvattuina toisiinsa kietoutuneina vuoren rinteellä jylhä maisema takanaan ja silmissä katse kohti tulevaisuutta ja sen mahdollisuuksia.
Elokuva alkaa Berg-Ejvindin saapumisella kylään, josta hän hankkii työtä Hallan tiluksilta. Heidän välilleen puhkeaa rakkaus, jota Hallan edesmenneen miehen veli ei kuitenkaan hyväksy, koska on itsekkin rakastunut naiseen. Niinpä hän hankkii todisteet siitä, että Berg-Ejvind on tunnettu rikollinen, joka on paennut vankilasta. Hallalle Berg-Ejvind kertoo kuitenkin totuuden: kerran hän on sotkeentunut varkauteen, varastanut lampaan ruokkiakseen perheensä, mutta jäänyt kiinni ja joutunut syntipukiksi myös muista rikoksista, joihin hänellä itsellään ei ole ollut osaa eikä arpaa. Mutta yksinäisen lammasvarkaan vakuuttelut eivät auttaneet `kylän viisaiden`edessä. Niin paljon kuin Lainsuojattomat onkin elokuva rakkaudesta on se siis myös väkevä kannanotto vallan väärinkäytöstä. Sen sijaan, että käyttäisi valtaansa yhteiseen hyvään, toteuttaa rikkaat (=vallanpitäjät) vain omia mielihalujaan. Näin ollen laki ja oikeus eivät ole sama rikkaille ja köyhille. Juuri sen vuoksi Berg-Ejvindin ja Hallan täytyy paeta vuorille ja ryhtyä lainsuojattomiksi, koska sivistynyt yhteiskunta ei hyväksy heidän rakkauttaan.
Elokuvan viimeinen kohtaus on yksinkertaisesti kaunis: näemme Berg-Ejvindin ja Hallan vanhoina, koko elämänsä vuorilla lainsuojattomina viettäneinä. He ovat sulkeutuneet pieneen, kalusteettomaan mökkiin. Lumimyrsky on pitänyt heidät sisällä pitkän aikaa. He ovat nälissään, väsyneitä, miettivät yhteistä elämäänsä, joka nyt jo alkaa olla lopuillaan. Nälkä nostaa esiin syytöksiä, vihaa katkeruutta. Siitä palavasta elämänjanosta ja rakkaudesta, mikä alussa esitettiin, ei tunnu olevan enää mitään jäljellä. Berg-Ejvindin hakiessa polttopuita ulkoa, karkaa Halla ulos myrskyyn, lyyhistyy hankeen kuolemaan. Berg-Ejvind lähtee hänen peräänsä, asettuu hänen viereensä. He kulkevat näin yhdessä kohti loppua. Viimeisessä kuvassa näemme heidät kuolleina lumen peitossa toisiinsa kietoutuneina: rakkaus on lopullisesti voittanut kuoleman.
| Alkuperäinen nimi: | Berg-Ejvind och hans hustru |
| Ohjaus: | Victor Sjöström |
| Pääosissa: | Victor Sjöström, Edith Erastoff, John Ekman, Jenny Tschernichin-Larsson, Artur Rolén, Nils Ahrén, William Larsson |
| Valmistusvuosi: | 1918 |
| Kesto: | 102 min |
| Ikäraja: | K15 |