Kaarina Helakisa
Pitkä ja merkittävä työ lastenkirjallisuuden parissa
Varhaisvaiheet Kaarina Helakisa syntyi Helsingissä 22. kesäkuuta vuonna 1946. Hänen isänsä oli pankinjohtaja ja äiti hammaslääkäri. Helakisa kirjoitti ylioppilaaksi Heinolan yhteislyseosta vuonna 1965. Sen jälkeen hän opiskeli yliopistoissa Helsingissä ja Rostockissa. Vuonna 1969 hän valmistui Helsingin yliopistosta humanististen tieteiden kandidaatiksi ja työskenteli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Vuosina 1969-1972 hän työskenteli Apu -lehdessä.
Kirjailijanura
Helakisa julkaisi ensimmäisen satukirjansa, Kaarina Helakisan satukirja , 18-vuotiaana vuonna 1964. Hän myös kuvitti itse ensimmäiset satukirjansa. Vuonna 1972 Helakisa jättäytyi täystoimiseksi kirjailijaksi ja kääntäjäksi. Helakisa oli hyvin tuottelias kirjailija ja hänen tuotantonsa koostuu kymmenistä kirjoista, joista suurin osa on kirjoitettu lapsille. Hän kirjoitti suurimmaksi osaksi proosaa, mutta myös lastenlyriikkaa, muun muassa teoksen Ystäväni Metsänväki vuonna 1975. Posetiivissa (1976) on paljon sellaisia lastenrunoja, jotka ovat jatkaneet elämäänsä tuttuina lastenlauluina. 1970-luvulla Helakisa ryhtyi kirjoittamaan televisioon ja radioon näytelmiä ja kuunnelmia. Helakisa kirjoitti myös eri ikäisille lapsille. Perheen pienimmille Helakisa julkaisi teoksen Into, parrakas vauva (1985) ja nuorten kirjoja hän ryhtyi kirjoittamaan 1990-luvulla. Hänen ensimmäinen nuortenkirjansa Lumikki valkoinen (1992) sai jatkoa muun muassa pojille suunnatuilla James Bondén -kirjoilla.
Helakisa kirjoitti myös aikuisille. Monet hänen saduistaan sopivat aikuisten luettavaksi, esimerkiksi Lasilinna (1986) ja Annan seitsemän elämää (1987) tarjoavat elämyksiä lasten lisäksi myös aikuisille. Varsinkin Helakisan 1980-luvun tuotannossa on vahva feministinen taustavire, jonka aikuinen lukija voi huomata. Vuonna 1993 Helakisa julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa aikuisille, Naisen paikka. Vuonna 1977 Helakisa julkaisi Saima Harmajan elämäkerran. Aviomiehensä, Reijo Käkelän kanssa Helakisa kirjoitti myös keittokirjan Koska vasta syödään vuonna 1990.
Käännös- ja toimitustyö
Helakisa teki hienon uran myös lastenkirjallisuuden kääntäjänä. Hän käänsi muun muassa Tove Janssonin Muumilaakson marraskuun (1970) sekä Astrid Lingrenin Veljeni Leijonamielen (1974) ja Katto-Kassisen (1971) sekä Richard Scarryn ja C.S. Lewisin tuotantoa. Yhteensä hän käänsi yli 40 lastenkirjaa. Käännöstyön lisäksi hän myös toimitti lastenrunoteoksia. Suomen lasten runotar ja Pikku Pegasos ovat Helakisan toimittamia lastenrunokokoelmia. Kaari Utrion kanssa hän työsti teoksen Laps´ Suomen (1987) sekä vuonna 1991 teoksen Suuri prinsessakirja. Vuonna 1988 julkaistu Aurinkokettu on kokoelma lasten lausahduksia, piloja ja aforismeja, Meidän kuopus (1985) on kokoelma perheen pienimmille tarkoitettua kotimaista ja ulkomaista lastenlyriikkaa ja Riemukkaaseen riimikirjaan (1982) on koottu englantilaisia lastenrunoja.
Merkitys, arvostus ja myöhäisvaiheet
Helakisa toi paljon uutta lastenkirjallisuuteen. Hän hyödynsi tuotannossaan perinteisiä kansansatuja, mutta yhdisti niitä fantasiaan ja huumoriin ja toisaalta arkipäiväisyyteen omaperäisellä ja uudella tavalla. Kielellä leikittely oli hänelle hyvin ominaista. Helakisa on saanut työstään Valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1974 ja 1978 teoksista Elli-Velli Karamelli ja Ainakin miljoona sinistä kissaa sekä vuonna 1965 Topelius-palkinnon, vuonna 1974 Arvid Lydecken-palkinto, vuonna 1985 Anni Swan-mitalina ja vuonna 1997 Tirlittan-palkinnon. Hänelle on myös myönnetty Pohjoismaisen lastenkirjallisuuden palkinto sekä rauhankasvatuspalkinto.
Vuosina 1980-1985 Helakisa oli Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenenä. Hän kuoli 21. huhtikuuta 1998. Helakisan kunniaksi Otava jakaa vuosittain Kaarina Helakisa-palkintoa ansioituneelle lastenkirjailijalle tai kuvittajalle.
Teoksia
- Kaarina Helakisan satukirja (1964)
- Taikapuu (1968)
- Schiivoavat serafit (1968)
- Ihmeellinen lintukauppias (1970)
- Teemu ja saapasjalkahevonen (1970)
- Elli-Velli Karamelli (1973)
- Hassu sirkus (1973)
- Salakissat (1973)
- Ystäväni metsänväki (1975)
- Kultalinnun kylä (1976)
- Posetiivi (1976)
- Saima Harmaja – Legenda jo eläessään (1977)
- Ainakin miljoona sinistä kissaa (1978)
- Olena ja Vassukka (1979)
- Pallero (1979)
- Kellokukkakello (1981)
- Aarrematka aakkosmaahan (1981)
- Pietari ja susi (1982)
- Kuninkaantyttären siivet (1982)
- Lumottu ruusu (1983)
- Pikku Joonas (1984)
- Into, parrakas vauva (1985)
- Lasilinna (1986)
- Laps´ Suomen (1987)
- Annan seitsemän elämää (1987)
- Taivaskissa ja kukonkerääjä (1988)
- Pilviäidin perilliset (1989)
- Koska vasta syödään (1990)
- Metkuttajat (1991) Lumikki valkoinen (1992)
- Naisen paikka (1993)
- James Bondén ja kultainen ritsa (1993)
- James Bondén ja kuuhullut (1994)
- Suomen lasten runotar (1994)
- Suuri dinoryöstö (1997)
- Aapelus – Aakkosloruja ja hassuja satuja (1998)
- Prinsessan siivet (1999)
- Suomen lasten juhlakirja (1999)