Feministinen kirjallisuudentutkimus
Mitä on feministinen kirjallisuudentutkimus?
Feminismin nykyvaiheen katsotaan alkaneen 1960-luvulla Yhdysvalloissa voimakkaan kansalaisoikeustaistelun myötä, sekä Ranskassa vallankumouksellisen innon myötä 1960-luvun lopulla. Modernin feministisen kirjallisuudentutkimuksen ensimmäisen vaiheen aloitti Kate Millettin 1969 ilmestynyt myyntimenestys Sexual Politics. Se oli uraauurtava analyysi mieskirjailijoiden luomista naiskuvista. Feminismin keskeiset käsitteet ovat yhteisiä, riippumatta tieteenalasta. Feministinen kirjallisuudentutkimus on ollut siinä mielessä hyvin merkityksellistä, että sen kautta feminismiin on vakiintunut uusia termejä ja se on muuttanut tieteenalan vakiintuneita käsitteitä. Juuri kirjallisuudentutkimuksen tärkeä merkitys feminismissä on varmasti osaltaan selitettävissä sillä, että feministisen kirjallisuudentutkimuksen taustahahmot, kirjailijat Virginia Woolf ja Simone de Beauvoir myös kirjoittivat kirjallisuudesta.
Feministisen kirjallisuuden kirjoittaja on yleensä nainen, vaikkei näin tarvitsekaan olla. Useimmiten tutkija valitsee kylläkin tutkimuskohteekseen naisen, puhtaasti poliittisista syistä. Kaikkea naisen kirjoittamaa kirjallisuutta ei voi kutsua feministiseksi, ja on kiisteltyä, voiko feministisestä näkökulmasta kirjoittavaa mieskirjailijaa kutsua feministiksi.
Feministisen kirjallisuudentutkimuksen tehtävänä 1960-luvulla oli kanonisoitujen klassikoiden uudelleentulkinta feministisestä perspektiivistä, unohdettujen naiskirjailijoiden nostaminen esiin, ja lopulta feministiset kirjallisuudentutkijat alkoivat tutkia myös miehistä kirjallisuustulkintaa. Feministinen kirjallisuudentutkimus on kyseenalaistanut miesten kirjallisen ylivallan kaikilla kirjallisen toiminnan alueilla: kirjallisuudentutkimuksessa ja –arvostelussa, opetuksessa yms.
Feministisen kirjallisuudentutkimuksen tarkoituksena on saada naisen alisteista asemaa yhteiskunnassa muutettua. Se taistelee patriakaalisia arvoja ja taloudellista, koulutuksellista, ammatillista ja oikeudellista epätasa-arvoa vastaan. Sille on luonteenomaista moninaisuus: ei ole vain yhtä tapaa lähestyä kirjallisuutta. Sukupuoli on kuitenkin kaiken analysoinnin lähtökohtana.Feministinen kirjallisuudentutkimus myös analysoi kirjallisuudessa esiintyviä naishahmoja (tai niiden puuttumista), niin miesten kuin naistenkin luomia.