Mitä on modernistinen kirjallisuus?
1900-luvun taiteesta voi tuskin puhua ilman, että puhuu modernismista. Modernismi vaikutti ja vaikuttaa yhä lähes kaikilla taiteen ja kulttuurin aloilla. Modernistinen kirjallisuus syntyi samoihin aikoihin ja yhteisvaikutuksessa muiden modernististen taidemuotojen kanssa. Vaikka voidaankin nimetä kirjailijoita, joiden vaikutus modernismiin on ollut suuri, ei voida vetää tarkkaa linjaa siihen mistä kirjallinen modernismi alkaa ja mihin se loppuu. Kirjallisuuden saralla modernistiset kirjailijat kehittivät ratkaisevasti kirjallisen kerronnan tekniikoita, ja lähes kaikki tyypillisesti modernistisen kerronnan keinot ovat yhä käytössä kirjallisuudessa.
Muuttuva maailma, muuttuva taide
1800-luvun puolivälissä etupäässä ranskalaiset kulttuurielämän vaikuttajat ja taitelijat kokivat, että perinteinen taide ja kirjallisuus ei enään vastannut muuttuvan maailman vaatimuksiin. Perinteinen kirjallisuus ja sen kerrontatekniikat olivat vanhanaikaisia ja kuluneita. Ennen modernismia taiteessa vaikuttivat realistinen suuntaus ja romanttinen suuntaus. Tapa nähdä maailma muuttui ratkaisevasti erityisesti Nietzschen, Marxin ja Freudin vaikutuksesta. Maailma kehittyi, tuli yhä monimutkaisemmaksi ja taiteen tuli seurata tuota kehitystä. Kirjallisuus oli aina olennainen osa modernismin kehitystä.
Modernin runon etujoukot
Yleisesti ajatellaan, että Charles Baudelairen 1860 julkaisema ”Le peintre de la vie moderne”, ”Modernin elämän maalari” oli eräänlainen modernismin manifesti. Modernistinen runous pyrki tavoittamaan hetkellisyyden, satunnaisuuden ja yksilöllisen kokemuksen. Muita lyriikan varhaisia modernisteja olivat Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Guillame Apollinaire ja Walt Whitman. Runoilijat kehittivät uusia ilmaisukeinoja: he luopuivat loppusoinnuista, osittain myös säejaosta ja suosivat luonnollista puherytmiä ja luontevaa sanajärjestystä. Tulkinnallisesti runot muuttuivat monimerkityksellisemmiksi. Rinnastamalla yllättäviä asioita runo tuotti uudenlaisia oivalluksia.
Uudet ismit
1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa syntyi lukematon määrä erilaisia taiteellisia ismejä, jotka kaikki antoivat osansa modernistisen taiteen kehitykseen. Symbolismi, imagismi, futurismi, ekspressionismi, dadaismi ja surrealismi lähestyivät kaikki totuutta omalla tyylillään. Näitä kaikkia tyylisuuntauksia kutsutaan kirjalliseksi avantgardeksi, ne olivat kirjallisuuden (ja muun taiteen) etuvartio, kulkivat joukkojen edellä viitoittamassa tietä. Erityisesti runous oli olennainen osa kirjallista avantgardea.
Modernistinen romaani
Runouden varhainen modernismi vaikutti myös romaanikerronnan kehittymiseen. Muun muassa James Joyce, Marcel Proust, Virginia Woolf, Joseph Conrad ja Franz Kafka kehittivät ennen kaikkea romaanin kerrontatekniikoita. Kieli nousi uudella tavalla romaanikirjallisuuden keskiöön. Kaikkitietävä kertoja hylättiin. Kerronta saattoi olla epäkronologista, eri näkökulmia hyödyntävää, tajunnanvirtaa. Tyylikeinoja olivat simultaanisuus, rinnastukset, paradoksit ja monimerkityksellisyys.
Myöhäinen moderni
Myöhäisempiä lyriikan suuria modernisteja olivat Ezra Pound ja T.S. Eliot. Suomeen modernismi juurtui toden teolla vasta toisen maailmansodan jälkeen muun muassa runoilijoiden Paavo Haavikon, Eeva-Liisa Mannerin ja Tuomas Anhavan, sekä prosaistien Veijo Meren ja Marja-Liisa Vartion teosten myötä.