Ennen lyriikan sääntö, nykyisin lähes poikkeus
Runomittoja käsitellään metriikassa eli runomittaopissa. Eri runomitat perustuvat eri asioihin: tavujen määrään, painollisuuteen tai niiden yhdistelmiin. Runomittoja ovat muun muassa kotimainen kalevalamitta, jambi, trokee ja haiku. Runomitat eivät useinkaan esiinny täysin puhtaina, vaan erilaisina muunnelmina. Vapaamittaisissa runoissa mittoja on muunneltu ja yhdistelty. Vapaarytmisistä runoista ei löydy mittaa, mutta niissäkin on usein havaittavissa jonkinlaista rytmiä, joka voi olla tuotettu esimerkiksi samankaltaisilla lauserakenteilla. Nykylyriikassa runomittaa käytetään vain vähän, ainakin verrattuna menneisyyteen jolloin runomitta oli erottamaton osa runoutta. Runoilija Otto Mannisen tuotanto on oiva, vanhempi esimerkki runomittojen taidokkaasta käytöstä.
Lue lisää aiheesta:
Auli Viikari 1990: ”Lyriikan runousoppia”, teoksessa Kantokorpi, Lyytikäinen & Viikari: Runousopin perusteet