Lyhyt ja tarkoin säännelty hupailuruno
Limerikkirunot ovat viisisäkeisiä ja koostuvat runojaloista, joissa on kaksi painotonta ja yksi painollinen tavu. Runon ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs ovat keskenään loppusoinnullisia. Perinteiset limerikit käsittelevät jotakin henkilöä, jonka asuinpaikka runossa mainitaan. Runon loppuun sijoittuu usein jokin yllättävä käänne tai nokkeluus. Huumori, satiiri ja nonsense kuuluvat limerikkirunojen luonteeseen. Limerikin tarkat säännöt ohjailevat runon merkitystasoa hyvin pitkälle.
Ehkä kuuluisimpia limerikkejä kirjoitti viktoriaanisen Englannin nonsense-runoilija Edward Lear. Kotimaisista nykykirjailijoista Kirsi Kunnas, Ilpo Tiihonensekä Jukka Itkonen ovat myös huvitelleet limerikeillä.
Esimerkki Ilpo Tiihosen kokoelmasta Jees ketsuppia!(1999):
Yksi mies oli läheltä Tuulosta,
eikä tämä vielä miltään kuulosta
mutta tiedetään että se kuulee
kuinka tyynellä pään läpi tuulee.
Eikä kyse ole harhaluulosta.