Miten nimitetään niin kutsuttua klassista musiikkia?
Termi klassinen musiikki on vakiintunut kielenkäyttöön - yli kielirajojen - erottamaan taiteellisin tavoittein sävelletyt teokset kaupallisista, myös käyttömusiikiksi kutsutuista kappaleista. Termin yksioikoinen korvaaminen sanalla taidemusiikki ei kuitenkaan onnistu täysin vailla soraääniä. Onhan monilla, ensisijaisesti käyttömusiikkia säveltävillä muusikoilla myös työssään selkeästi taiteelliset päämäärät, mahdollisimman myyvän tuotteen aikaansaamiseen pyrkimisen lisäksi.
Termi klassinen ei ole yksiselitteinen. Wieniläisklassismin yhteydessä se on myös osa tyylikauden nimeä. Toisaalta yleiskielessä sana klassinen aiheuttaa myös assosiaatioita hillittyyn, ennustettavaan, vakiintuneeseen ja ajattomaan, eli kaikkeen sellaiseen mitä myös muiden taiteiden klassismissa pidetään tunnusmerkillisenä. Sana klassinen, puhuttaessa uudesta musiikista, on siten ristiriitainen tarkoittaessaan villeintä avantgardemusiikkia, jonka tyylillisenä lähtökohtana on mahdollisimman selkeästi sanoutua irti ennustettavuudesta, vakiintuneisuudesta puhumattakaan.
Termit klassinen musiikki ja taidemusiikki ovat taitavasti ja harkiten käytettyinä oivallinen synonyymipari. Kuitenkin, puhuttaessa uudesta musiikista tai luokiteltaessa musiikkia siten, että luokkaan sisältyy myös uusi taidemusiikki, on parempi käyttää ilmaisua taidemusiikki, ristiriitaisten assosiaatioiden välttämiseksi.