Ohjeita vasta-alkajalle
Moni tuntee klassisen musiikin teoksista ainoastaan Vivaldin Neljä vuodenaikaa , Beethovenin Für Elisen sekä Albinonin Adagion. Vaikka maallikkokuuntelija pitäisikin kuulemistaan teoksistaan, hän kokee usein taidemusiikin liian laaja-alaisena ja hankalana alana, jotta siihen uskaltaisi tutustua paremmin. Monet myös kuvittelevat, että säveltaiteesta saatava nautinto on varattu ainoastaan musikaalisille ihmisille. Todellisuudessa kyky nauttia musiikista ja taito tuottaa musiikkia itse eivät välttämättä korreloi.
Nykyisin klassista musiikkia on turha pitää pelkästään paremman luokan porvarisperheiden harrastuksena. Äänitallennetekniikan kehittyessä monet mestariteoksista ovat kirjastojen musiikkiosastolla kaikkien saatavilla, ja useimmissa kirjastoissa on asiantunteva henkilökunta, joka osaa ohjata innostuneen, mutta kokemattoman kuuntelijan mielestensä teosten ääreen.
Jos aikaa jää konserttikäynneille, ei niistäkään välttämättä tarvitse maksaa paljon. Kannattaa muistaa ammattilaisten tuottaman musiikin lisäksi esimerkiksi musiikkiopistojen ja konservatorioiden tarjoamat oppilaskonsertit, jotka ovat usein ilmaisia ja joissa saattaa silti olla todellisia kykyjä esiintymässä.
Mikäli tahtoo tutustua taidemusiikin saloihin kirjallisuuden kautta, oiva opas tarkoitukseen on David Poguen ja Scott Speckin kirjoittama Klassinen musiikki for dummies. Nimihirviöstään huolimatta teos on kirjoitettu innostavasti ja pätevästi, eikä huumoriakaan ole unohdettu. Oppaan sivuilta löytyy muun muassa pitkä ja huolellisesti laadittu lista teoksista, jotka eivät ole kaikken tunnetuimpia, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoisia.
Unohtaa ei myöskään sovi radio-ohjelmia, joiden korkein tarkoitus on nimenomaan esitellä klassista musiikkia yleisölle, joka sitä ei ennestään kovin hyvin tunne. Tällaisia säännöllisesti toistuvia ohjelmia ovat esimerkiksi Ylen Ykkösen Faunin iltapäivä sekä Helmenkalastajat.
Innokkaan musiikinharrastajan ei tarvitse välttämättä jättäytyä kuuntelijan osaan. Kansalaisopistot tarjoavat monen tasoisia musiikkikursseja, joissa tärkeintä ei ole ammattimainen osaaminen vaan tekemisen ilo. Onpa perustettu jopa kuoroja, jotka on tarkoitettu laulutaidottomille ja nuottikorvattomille. Jokainen voi kehittää omia musikaalisia kykyjään ainakin jossain määrin, eikä täysin epämusikaalista ihmistä ole loppujen lopuksi olemassakaan.