Kuka on säveltäjä?
Säveltäjän ammattinimike ei kuulu niihin ammattien nimiin, joiden käyttöä yhteiskunta on katsonut yleisen edun vuoksi tarpeelliseksi valvoa ja lainsäädännöllisesti rajoittaa. Jäsenyys Suomen säveltäjissä tai diplomi-aluke ammattinimikkeessä on tosin jonkinmoinen osoitus opinnoin osoitetusta tai säveltäjäyhteisön verifioimasta ammattimaisuudesta, mutta nämäkään eivät vielä välttämättä sulje todesta otettavien säveltäjien joukon ulkopuolelle kaikkia niitä, joilta puuttuu joko säveltäjäyhdistyksen jäsenyys tai etuliite, tai molemmat. Ovathan suuret ammattiorkesterimme täynnä viulisteja, joilla ei ole diplomia ja jopa ehkä on niitä, jotka eivät kuulu muusikkojen liittoon, Suomen solistiyhdistyksestä puhumattakaan. Kuitenkin saamme joka viikko kuuluvan ja kiistämättömän osoituksen heidän ammattitaidostaan ja muusikkoudestaan. Lepo Laurila määrittelee vuodelta 1949 peräisin olevassa musiikkisanakirjassa säveltäjän näin:
”Säveltäjä on sävelteoksen sepittäjä”
Taiteitten harjoittajien ammattimaisuus ja harrastelijamaisuus tulee helpommin havainnollistettua, jos vertaillaan säveltäjä-tittelin käyttöä vaikka kirjailija-nimikkeeseen. Kuka tahansa meistä pystyy kirjoittamaan pieniä tarinoita paperille. Siihen meidät on harjaannuttanut koulussa äidinkielenopettaja ainekirjoitustehtäviä teettäessään. Musiikin omaehtoiseen tuottamiseen meitä ei perinteisesti harjoiteta sen paremmin koulun musiikin tunneilla kuin musiikkioppilaitoksissakaan, ellemme varta vasten päätä ryhtyä opiskelemaan sävellystä.
Pöytälaatikkokirjoittajia ei ole tapana nimittää kirjailijoiksi elleivät he saata töitään muiden luettaviksi yleisiä julkaisukanavia käyttäen. Vastaavasti säveltäjä ei ole jokainen, joka tekee kappaleita omaksi tai edes perhepiirinsä iloksi. Sävellyskoulutuksen lisääminen musiikkioppilaitosjärjestelmän piirissä varmaan helpottaa tulevaisuudessa ”säveltäjyydenkin” tunnistamisessa, kun itsensä ilmaiseminen muistiin merkityin nuotein yleistyy muidenkin kuin erityisesti säveltämistä ammatikseen opiskelevien keskuudessa.