Kansallinen taide Suomessa
Suomen kansallista taidetta
Mitä tarkoitetaan Suomen kansallisella taiteella? Sitä loivat varsinkin taiteilijat, jotka työskentelivät Suomen taiteen hyväksi vuosisadanvaihteessa, jolloin suomalaisuus kansallisuuskysymyksenä oli poliittisestikin tärkeä aihe. Elettiinhän silloin ensin suomen ja ruotsin kielen välisen kielikysymyksen ja sittemmin venäläistämispyrkimysten keskellä. Akseli Gallen-Kallelan Kalevala -aiheet, Albert Edelfeltin historiamaalaus tai Eero Järnefeltin maalaukset, ovat esimerkkejä keskeisimmästä kansallisesta taiteestamme, jota on nähtävillä Ateneumin taidemuseossa. Kansallista taidetta on tietysti muukin kuin nationalistinen taide kuten lintumaalareiden Ferdinand , Mangnus ja Wilhelm von Wright tuotanto.
Nationalistinen taide koskee varsinkin kuvauksia Suomen kansasta: ne ovat yleensä realismissaankin ihannoivia, kuten kaikki aatteellinen taide. Nationalistinen taide yleensä pyrkii kohottamaan kansakunnan kansakuntien joukkoon. Historiamaalauksen aiheet kertovat kansakunnan menneisyydestä. Edelfelt teki paljon historiamaalauksia, vaikka ei siitä aina itse täysin nauttinutkaan ja olisi halunnut siirtyä muiden aiheiden pariin. Turun linnassa oleva maalaus Juhana herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista , on esimerkki Edelfeltin historiamaalauksesta.
Nationalistisen taiteen kuvilla on vahvistettu suomalaista identiteettiä ja annettu sille taiteellinen näkyvä ilmaisu. Miltä suomalaisten sankarihahmojen tulisi näyttää? Kysymys, josta 1800-luvulla oli erittäin vaikeaa muodostaa yksimielisyyttä, kun kirjallista kansanperinnettämme, Kalevalaa haluttiin alkaa esittämään kuvina. Oli äärimmäisen vaikeaa visualisoida Väinämöinen ja muut Kalevalan suomalaisen kansanperinteen myyttisistä henkilöhahmoista. Gallénin onnistuneet ehdotukset ratkaisivat lopulta vaikean kysymyksen. Väinämöistä yritettiin hahmotella klassiseenkin, antiikin ajan sankarin olemukseen, mutta vieraasta kulttuurista ei voitu noin vain lainata toisen kulttuurin tarinoiden kuvitusta ilman vaikutelmaa kömpelyydestä tai epäaitoudesta. Joka tapauksessa ilman Gallen-Kallelan taidetta, mielikuva kansanperinteemme hahmoista olisi varmasti oleellisesti toisenlainen kuin se nykyään useimmilla suomalaisilla on. Gallenin taiteeseen taas vaikuttivat ajan yleiset taiteelliset virtaukset.
Kansallista taidetta on tietysti nationalistisen taiteen ohella kaikki muu kansalliseksi omaisuudeksi kohoava suomalainen taide: teokset, joilla on kultuurimme kannnalta keskeistä merkitystä. Monet suomalaiset taiteilijat tekevät suomalaista kulttuuria vahvistavaa tai edistävää työtä, joka sellaisena saattaa kohota kansalliseksi kulttuuriomaisuudeksi. Elinvoimaisen kulttuurin olemassaolo on itsessään tärkeää varsinkin näin globalisaation aikakaudella. Mitä olisikaan Suomen taide tai suomalaisuus ilman Gallénia, Jean Sibeliusta , Aleksis Kiveä , J.L. Runebergia tai Edelfeltiä? Taiteilijat muotavat vahvasti kulttuureja, joiden kansaan he itse kuuluvat. Omaperäinen kulttuuri erottuu ja erottaa kulttuurin muista kulttuureista ja kokoaa identiteettejä yhteisöiksi.