Taidehistoria tieteenalana
Millaisia kysymyksiä taidehistoriassa esitetään?
Taiteella on pitkät juuret ihmisen historiassa. Kuvaa, muotoa ja väriä on käytetty aina välittämään viestejä, tuottamaan tunnetiloja ja luomaan halutunlaista ympäristöä. Taidehistoria tutkii kuvaa ja arkkitehtuuria sen eri muodoissa. Kuva voi olla maalattu, muotoiltu tai muulla tavalla taiteeksi tuotettu teos. Koska taidehistorian repertuaari liikkuu rakennustaiteesta mediataiteeseen ja käsitetaiteeseen, puhutaan nykyään taidehistorian tutkivan visuaalista taidetta. Voi vain kysyä, onko sekään sitten riittävä määritelmä.
Taidehistoria tutkii taiteen menneisyyttä ja nykyisyyttä. Nykyisyyttä tarkastellaan usein taiteen perinteitä ja kulttuuria vasten, sillä taidetta ajatellaan ajallisena jatkumona. Aikajana esihistoriasta nykypäivään ei ole epämääräinen rajausongelma vaan taidehistoriaa ohjaava teema. Taidehistoria kysyy lisäksi kysymyksiä taiteen, taiteilijan ja taiteen katsojan tai kohtaajan olemuksesta. Taidehistoria on siis monenlaisten tarkastelunäkökulmien summa. Taidehistoriaan kuuluu yleensä yleinen taidehistoria, joka tutkii taiteen aikajanaa ja tyylejä, taideteoria sekä taidekritiikki. Lisäksi taidehistorian puitteissa perehdytään taiteen institutionaalisiin muotoihin ja taidepolitiikkaan. Yleisessä taidehistoriassa tarkastellaan taiteen eri tyylilajeja ja aikakausia todellakin esihistoriallisesta taiteesta nykypäivään. Tutkimuksessa liikutaan Suomen ja länsimaisen taiteen historiassa sekä kaukaisempien kulttuurien taiteen parissa. Myös alkuperäiskansojen taidetta tutkitaan.
Taiteessa vaikutuksia ja inspiraatioita ammennetaan jatkuvasti uusista lähteistä. Tästä syystä myös taidehistorian monikulttuurisuus on tärkeää. Samalla taidehistoria toteuttaa yleissivistävää ja kulttuurista ymmärrystä lisäävää tehtäväänsä jakamalla tietoa eri kulttuureista niiden kuvallisen aineiston muodossa. Taidehistoriaan kuuluu siis taiteen menneisyyteen, nykyisyyteen ja eri aikakausien suhteisiin keskittyvä tutkimus. Tämän lisäksi taidehistorian keskeisen osan muodostaa itse taideteosten analyyttinen tarkastelu. Kuvaa tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota sekä taideteoksen kohteeseen – mitä se esittää – että siihen mitä esitetty kuva merkitsee. Taideteoksista etsitään erilaisia ulottuvuuksia ja niitä tulkitaan useilla eri tieteistä lainatuilla tavoilla. Taideteosta voidaan tulkita taiteen perinteiden, taiteilijan intentioiden tai taiteen kontekstin näkökulmasta. Tällöin voidaan tarkastella joko sitä, missä yhteydessä taide on tuotettu ja mitä se siis kertoo ajastaan. Toisaalta taidetta voidaan tarkastella myös taiteen katsojan näkökulmasta eli sitä kuinka taidetta tulkitaan?
Nykytaide kyseenalaistaa jatkuvasti taiteen rajoja. Taideteokset ovat äärimmillään vain tekijän sanoman perusteella sellaisiksi ajateltavissa. Taidehistoria pohtii myös tähän liittyviä kysymyksiä: mikä on taidetta, mihin taiteen olemus perustuu, mikä on taiteen ja muun kulttuurin suhde? Taidehistoriassa taiteen typologiat ja luokittelut ovat perusmateriaalia ja perusta taidehistorialliselle tutkimukselle. Näiden mittavien kronologioiden luominen on vaatinut suunnattoman tutkimustyön. Taidehistorioitsija työstää tätä suunnatonta taideperintöä ja siihen jatkuvasti tulevia uutuuksia moniulotteisesti näkökulmia vaihdellen. Nykyajan taidehistoria risteää muiden tieteen alojen kanssa ja lainaa niiden käsitteistöä ja metodeita.