Lihasvammat
Mitä lihasvammat ovat?
Lihaskramppi
Lihasvammoista harmittomin lienee lihaskramppi, joka on kivulias mutta vaaraton. Lihaskramppia kutsutaan myös suonenvedoksi. Lihaksen toiminta perustuu lihaksen supistumiseen ja rentoutumiseen. Krampissa lihas supistuu äärimmilleen ja jää siihen asentoon. Tällöin lihaksen oma aineenvaihdunta hidastuu, verenkierto heikkenee ja hapenkuljetus lihaksessa vähenee. Näistä aiheutuvat lihaskrampin kivut. Lihaskramppeja voi esiintyä kaikissa lihaksissa.
Lihas voi mennä kramppiin monesta eri syystä. Kysymyksessä voi olla ihmisen aineenvaihdunnalliset häiriöt. Magnesiumin tai natriumin puutoksen on todettu aiheuttavan lihaskramppeja. Tämän vuoksi rankan liikunnan ja hikoilun tuloksena lihaksisto voi krampata. Hikoilussa ihminen menettää kehostaan suoloja ja palautuu riittävän jälkitankkauksen jälkeen.
Krampin hoito on yksinkertaisesti venytys ja ns. vastaliikkeen tekeminen. Jos polven koukistajalihas kramppaa pyritään saamaan kramppi laukeamaan polven ojentajalihaksen työskentelyllä. Lihasta voi myös kevyesti hieroa, jolloin lihaksen aineenvaihdunta paranee. Jos kramppi ei laukea voi lihaksen päälle asettaa kylmäpakkauksen. Lääkärinhoitoa kramppi vaatii vain, jos kotihoito ei auta tai jos kramppeja esiintyy usein.
Venähdykset ja revähdykset
Muista lihasvammoista yleisimmät ovat venähdykset, revähdykset ja ruhjeista aiheutuvat lihaskudosvammat. Ruhjeita syntyy erityisesti taistelulajeissa ja sellaisissa joukkuepeleissä, joissa tapahtuu osallistujien voimakkaita törmäyksiä toisiinsa.
Lihasvenähdyksessä tai revähtymässä kivun taso kertoo paljon vamman laadusta. Lihasvamma ei välttämättä näy ihossa. Jos iho tummuu vahingoittuneella alueella on kysymyksessä vahingoittuneeseen kudokseen syntynyt verenpurkauma. Tällöin voi epäillä että lihas tai joitakin lihassäikeitä on revähtänyt vamman syntyessä. Myös lihasta peittävät kalvot voivat revetä.
Kun lihas venähtää tai revähtää on aluksi suositeltavaa käyttää kolmen K:n hoitoa vahingoittuneella alueella: kylmäpakkaus, kevyt puristusside ja vahingoittunut kohta kohoasentoon. Tämän jälkeen on vamman laatu arvioitava. Jos kipu on kovaa ja sietämätöntä on mentävä lääkäriin. Lihaksen venähdettyä tai revähdettyä on hoitona aluksi vaurioituneen lihaksen pitäminen liikkumattomana. Lihasta ei tulisi käyttää, vaan sen on annettava palautua. Lievissä tapauksissa lepovaihe kestää vain muutaman päivän, jonka jälkeen aloitetaan mobilisaatiovaihe. Lihasta venytellään varovasti kivun rajoissa. Sitten aloitetaan myös lihaksen aktivoiminen. Liike edistää lihaskudoksen aineen vaihduntaa ja siten paranemista.On muistettava myös harjoittaa vammautuneen lihaksen vastaparia. Jos koukistaja vammautuu harjoitetaan myös ojentajaa. Päivittäisellä kylmähoidolla voidaan rauhoittaa paranevan kudoksen ärsytystilaa.