Katolinen uskonelämä
Millaista on katolinen uskonnollisuus?
Katolisuudessa on seitsemän sakramenttia, jotka liittyvät olennaisesti katoliseen uskonelämään ja katolisen kirkon käsityksiin. Nämä sakramentit merkitsevä monia käytännön velvoitteita ja rytmittävät katolista uskonelämää.
Kaste on tie katolisen kirkon yhteyteen. Lapsi tulee kastaa mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Kaste ei ole nimenantamisjuhla, vaan vanhemmat antavat lapselleen nimen jo aiemmin, jota kastaja kysyy kastetilaisuudessa ja jolla hän puhuttelee kastettavaa lasta. Katolinen kaste tapahtuu yleensä kirkossa.
Vahvistuksen sakramentissa uudistetaan kastelupaukset ja tunnustetaan usko. Vahvistuksen sakramentti merkitsee nuorelle, että hänen on tullut aika ottaa vastuu hengellisestä elämästään. Se antaa kastetulle Pyhän Hengen lahjat, ja auttaa häntä todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin. Vahvistuksen sakramentin jakaa tavallisesti piispa.
Eukaristia on kirkollisen elämän tärkein osa ja tarkoittaa ehtoollisen sisältävää messua. Katolisten tulisi osallistua eukaristian eli pyhän messun viettoon ainakin sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä. Messua ei tulisi kevyin perustein jättää väliin.
Sairaiden voitelu ei tarkoita vain ns. viimeistä voitelua, vaan siinä sairas uskotaan Kristuksen huomaan, joko parantuakseen tai valmistautuakseen iankaikkiseen elämään.
Parannuksen ja sovittamisen sakramenttiin, kuuluu ripittäytyminen eli syntien tunnustaminen. Tätä ennen parannuksen tekijän on tutkisteltava omaatuntoaan. Pappi antaa hänelle syntien tunnustamisen jälkeen synninpäästön, ja määrää myöhemmin suoritettavan katumustyön. Uskovalla on velvollisuus tunnustaa syntinsä vähintään kerran vuodessa paaston aikana ja aina, kun hän tietää tehneensä vakavan synnin. Syntien anteeksi saaminen merkitsee sovinnontekoa Jumalan kanssa ja vahvistaa uskovaa kristillisen elämän taistelussa.
Avioliiton sakramentti yhdistää puolisot koko elämän ajaksi. Koko avioliitto on sakramentti, ei vain avioliittoon vihkiminen. Katolilainen voi solmia pätevän avioliiton vain katolisessa kirkossa. Koska katolinen avioliitto kestää kuolemaan asti, kirkko ei voi vihkiä eronnutta uuteen avioliittoon. Joissakin tapauksissa on mahdollista tutkia, oliko edellinen avioliitto pätevästi solmittu.
Vihkimyksen sakramentin asteet ovat diakonaatti, pappeus ja piispuus. Papiksi voidaan vihkiä naimaton mies, joka on saanut kutsumuksen papin tehtävään ja on valmistautunut siihen asianmukaisin opinnoin.