Missä menee cameo-esiintymisen rajaviiva?
Alfred Hitchcock on erityisen kuuluisa cameo-esiintymisistänsä; jopa niin kuuluisa, että ihmisten sanotaan menneen osaltaan niiden takia katsomaan hänen elokuviansa. Hitchcock esiintyy elokuvissaan joinakin muina kuin ohjaaja-Hitchcockina: kadulla kävelijänä, maanalaisessa matkustajana, laihdutusmainoksessa sanomalehdessä, jne. Hitchcockin esiintymiset elokuvissaan eivät millään tavoin vaikuttaneet itse tarinaan. Suomalainen cameo-ohjaaja vastine on Ere Kokkonen, joka esiintyy useissa Uuno Turhapuro -elokuvissa milloin kielikurssin vetäjänä, milloin lastaan Nasse-sedälle kiikuttavana lomailijana.
Cameo-esiintymistä on tutkittava niin syvällisesti kuin kevyesti. Syvällisesti tutkittuna se paljastaa esimerkiksi ohjaajan kohdalla halun olla osa kokonaisuutta, ohjaamaansa elokuvaa. Useat ohjaajat toimivat myös elokuviensa päärooleissa vastaten näin kaikista keskeisistä elokuvataiteellisista palasista. Esimerkiksi Clint Eastwood ohjasi ja päänäytteli useimmat western-elokuvansa 1970-luvulla ja myöhemmin elokuvassaan Armoton (1992). Näissä tosin ei ole kysymys varsinaisista cameo-esiintymisistä. Toisaalta voidaan kysyä, missä menee cameo-esiintymisen raja. Woody Allen on useimmissa ohjaamissaan elokuvissa myös päänäyttelijänä. Vieraileeko Allen elokuvassaan cameo-ohjaajana vai onko hän yksinkertaisesti sen päänäyttelijä vai onko Allen molempia, päänäyttelijä että cameo-roolin tekevä ohjaaja samanaikaisesti?
Kevyesti tulkittuna, ohjaajan vieraileminen jonkun toisen ohjaamassa tai itse ohjaamassa elokuvassa saattaa perustua vain vitsiin, elokuva-analyytikoilla pilailemiseen tai vain ajankuluttamiseen ja hauskanpitoon. Syitä ja taustoja on varmasti monia.