Se, miltä asiat elokuvamaailmassa näyttävät
Yleissävyllä tarkoitetaan kuvaan rajatun otoksen yleisestä värisävystä. Jos otoksessa kuvataan talvista maisemaa, on sävy valkoinen ja vastaavasti keväisen metsän yleissävy on orastavan vihreä.
Luonto on erinomainen yleissävyttäjä. Neljä vuoden aikaa takaa neljä aivan erilaista sävyä ja värimaailmaa. Elokuvassa voidaan ottaa lähtökohdaksi vuodenajat. Katsojan on erittäin helppo pysyä mukana, ja hän pystyy ymmärtämään yleissävyjen ja vuodenaikojen symbolisen puolen. Kevät on uuden syntymisen aikaa, kesä kukoistuksen ja juhlan, syksy poislähtemisen ja surullisuuden ja talvi yksinäisyyden ja kylmyyden aikaa. Vielä konkreettisempi yleissävyttäjä on vuorokauden rytmi.
Yksittäinen yleissävy voi olla kantavana punaisena lankana koko elokuvan ajan. Coen veljesten elokuvassa Fargo (1996) talvi ja sen sävyt ovat elokuvan kantavana teemana. Kaikki tapahtuu talvisessa maisemassa, ja talvi kuvastaa myös tunteiden kylmyyttä ja niitä, jotka pystyvät kaikesta kylmyydestä huolimatta säilyttämään sydämensä lämmön ja toimimaan humaanisti ja moraalisesti. Vastaavasti Wendersin Paris, Texas (1986) on yleissävyltään hiekan värinen, koska elokuvan keskeisenä teemana on kadoksissa (sanan monissa merkityksissä) olevan miehen harhaileminen aavikolla. Sen sijaan esimerkiksi Sodenbergin elokuvassa Traffic (2000) on valikoitunut yleissävyjen käyttö.
Jokaisella elokuvan tarinalla tai novellilla on oma sävynsä, myös värillisesti. Elokuva voi olla myös yleissävyltään sellainen, että se kirvoittaa katsojan sanomaan elokuvaa ”niin mukavaksi katsoa, kun se näyttikin niin hyvältä”. Hyvänä esimerkkinä on lähes unimaailman kaltainen ja epätodellisen värikäs ja kaunis Demyn ohjaama Cherbougin sateenvarjot (1964), ja toinen ranskalainen ja yleissävyltään monivivahteinen mutta iloisia värejä korostava elokuva on varmasti Jean-Pierre Jeunet’ n ohjaama Amélie (2001).
Yleissävyllä kerrotaan paljon ja vihjaillaan katsojille, erityisesti sävyjen muutoksilla. Yleissävy voi olla täynnä voimakkaita päävärejä tai laimentuneita muotoja niistä. Yhtä lailla yleissävy voi olla hyvin neutraali ja ”mitäänsanomaton”.
Perinteinen keino ilmaista yleissävyn muutos on esittää se luonnon kautta: aurinkoisen päivän ylle kasaantuu kasa mustia pilviä. Tämä tehokeino on ehkä kulunut, mutta toimivuudessaan ja ymmärrettävyydessään täydellinen. Kokonaan yksittäisestä yleissävystä luopuminen tai sen vaihtuminen merkitsee yleensä myös kerronnallisia muutoksia.