Ympäristön valinta
Ympäristöllä on elokuvakerronnan kannalta erittäin suuri merkitys. Usein loistokkaasti valittua tai löydettyä ympäristöä ei kehuta elokuvakatselun jälkeen, mutta jos ympäristö on ollut huonosti valittu tai virheellinen, tämä tuodaan nopeasti esille.
Mitä suuremmasta elokuvasta on kysymys, sitä suuremmat paineet kasaantuvat ohjaajan lisäksi muille hänen apureilleen kuten lavastajille, puvustajille, taiteellisille johtajille ja äänimiehille. Jos esimerkiksi elokuvateos sijoittuu tulevaisuuteen, 1800-luvulle, Vietnamin sotatantereelle tai vankimielisairaalaan, on ympäristön oltava sen näköinen. Keskeiset tekijät lienevät uskottavuus, todenmukaisuus ja esteettisyys. Näitä tekijöitä saa ja pitääkin rikkoa: mikä olisi esimerkiksi vuoteen 3000 sijoittuvan elokuvan ympäristön todenmukaisuuden kriteeri? Ainoat tekijät, mistä kiinni kannattaa pitää, ovat esteettisyys ja erittäin hyvä ympäristön valinta.
Yksittäisen ympäristön valinta on kuitenkin vain pisara meressä. Jos miljööksi on valittu esimerkiksi tämän päivän koululaitos, on välttämätöntä, että kuvaus-ja tuotantoryhmä vierailevat tämän päivän koululaitoksissa. Vain tällä tavoin esimerkiksi lavastus on mahdollista toteuttaa. Usein ohjaajat näkemänsä lisäksi tuntevat asioita: he etsivät pulpeteista oppilaiden niihin jättämiä jälkiä, rikkoontuneita leikkikaluja, ränsistyneitä luokkahuoneita, arkielämän hyviä ja huonoja puolia ja ennen kaikkea lasten ilmeitä ja eleitä. Kaikista näistä mikrotason tekijöistä koostuu ympäristö. Näin ollen ympäristöllä ei tarkoiteta pelkästään osuvasti valittu maalaismaisemaa tai arkkitehtonisesti teoksen henkeen sopivaa rakennusta; ympäristö on kokonaisuus useista pienistä tekijöistä. Elokuvassa ympäristö ei ole pelkästään se, mitä kuvassa näkyy. Kuvarajauksella ja tila-ja syvyysulottuvuudella vaikutetaan siihen mitä näemme ja miten näemme. Kuva voi olla äärettömän tarkka tai impressionistisen maalauksen kaltainen, epätarkka ja enemmän tunnetta ilmaiseva.
Jotta elokuvateoksen ympäristön kohdalla voitaisiin käyttää sitä kulunutta lausahdusta, että ”kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa”, on puhuttava tulkinnasta. Viime kädessä katsoja tulkitsee joka ikisen ympäristön, niin reaalitodellisuuden kuin elokuvatodellisuudenkin. Tulkintaan oleellisesti liittyy itse elokuvateoksen tarina, näyttelijäsuoritukset, kerronnan eteneminen ja kerrontatapa ja monet muut elokuvan elementit. Elokuvatodellisuus on neliulotteinen: leveyden, korkeuden ja syvyyden lisäksi tilan ja ympäristön tuntuun vaikuttaa aika. Elokuva on aina sidottu niin todelliseen aikaan (eli sen kestoon), mutta elokuva-aikaan, joka on yksi elokuvatodellisuuden erikoisuuksista. Elokuvassa voidaan siirtyä ajallisella tasolla mielinmäärin.
Ympäristön avulla ja sen muutoksilla ajallista kulkua voidaan kertoa katsojille niin virtaavan veden (elämän jatkuvuus) kuin tippuvien lehtien (syksyn tulo, suru) avulla. Jean Renoirin kaunis elokuva Le Fleuve - Joki (1953) on ottanut nimensä luonnosta ja kuvastaa upeasti ihmisen ja joen välistä symbolista suhdetta. Francois Truffaun elokuvassa 400 kepposta (1959) pääosan esittäjä Jean-Pierre Léaud juoksee karkumatkallaan koulukodista paikkaan, jonka hän on kaikista vastoin käymisistään huolimatta tai ehkä juuri niiden takia halunnut nähdä. Paikan, joka on hänelle sekä myytti että unelma. Tämä paikka on meri. Elokuva päättyy pysäytyskuvaan Léaudin kasvoista, joista paistavat yhtä aikaa yksinäisyyden ja vapauden tunteet.
Elokuvaohjaajille ympäristö on aina olennaisen tärkeä. Osa painottaa niukkaa lähes teatterimaista lavastusta kuten Ingmar Bergman, toisille taas arkkitehtonisen tarkka kuvaussommittelu ja ympäristöön ladatut symboliset viestit ovat olennaisessa asemassa. Esimerkkeinä tällaisesta ohjaajista ovat ainakin Michelangelo Antonioni ja Peter Greenway. Seikkailu- ja katastrofielokuvan tekijät luottavat tunnetusti suuriin ja näyttäviin ympäristöihin, samoin sotaelokuvan tekijät. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja Nyt (1979), jossa kokonaisia viidakkoja liekitetään aitouden vaatimuksesta. Lukuisia muitakin esimerkkejä löytyy lähes minkä tahansa genren alueelta.
Tämän päivän elokuvassa ympäristön käsite on muuttumassa entistä keinotekoisempaan suuntaan. Tietokoneilla luodut mielikuvituksen rajoja hipovat ympäristöt ovat kuitenkin viime kädessä efektejä, todellinen inspiraatio näiden efektien syntymiseen saa alkunsa luonnosta ja ihmisen luomista ympäristöistä.